Ihan kuin olisin jo jossain kehunut, mutta kehutaan nyt tässä oikeassa ketjussakin.
Viime yönä en saanut unta, joten tartuin uudestaan Sudenkuoppien käsikirjaan. Se oli edelleen yhtä harvinaislaatuisen hyvä. Tuli semmoinen tunne, että tekijä on oikeasti miettinyt jotain, ja hän vieläpä osaa purkaa ajatuksensa paperille niin, että ne välittyvät lukijalle. Hämmästyttävää!
Esimerkiksi "Vajoaminen" on sellainen sivu, mikä pitäisi printata ja kantaa aina takataskussa mukanaan, jotta siihen voisi palata silloin kun on tarpeellista.