Palautteesta

[Ollihietala]

Se ehkä johtuu juuri siitä pelosta että joku oikeasti loukkaantuu sun sanomisista. Onhan se kova pala kun monen vuoden työstä joku sanoo pahasti.

Kuulin että tuolla Limingan taidekoulun kirjoittajalinjalla oleva opettaja, Essi Kummu, oli saanut monenmonenmonen vuoden työstään kommentiksi "Sehän oli ihan kiva". Ja vieläpä tuttavan suusta. Sehän vasta olisikin kamalaa...

[roju]

Ääääääh... niin sanotun rakentavan kritiikin antaminen on yllättävän vaikeaa, kun mennään vähänkään valmiimpiin teoksiin. Pitäisi tietää mihin toinen pyrkii, no sitä voi selvittää tarkentavilla kysymyksillä, ja pitäisi suhteuttaa kritiikkinsä esimerkiksi lajityyppiin, jossa liikutaan. Jos lajityyppi on itselle oudompi, silloin on vähän paha mennä sanomaan juuta tai jaata asiaan josta ei juuri mitään ymmärrä. Makuasioista ei pääse minnekään niin kauan kuin tätä hommaa tekee ihmiset. Reiluinta olisi tunnustaa omat arvostukset. Ei kenestäkään ole joka asian arvostajaksi ja ymmärtäjäksi, vaikka alan yleissivistykseen pyrkisikin.   

On selkeitä teknisiä juttuja toki: tekstaus ei ole luettavaa, huumori ei naurata (jopa tämäkin on kohderyhmäkysymys), draama ei vedä, kuvat eivät kerro.

Hyviä palautteenantajia ovat ns. tavalliset ihmiset, jos sanavalmiita löytää. Pitää pyytää ihmisiä kyselemään jos putoavat kärryiltä, eivät saa selvää tai ymmärrä jotain kohtaa. Ei saa selittää mitä siinä tapahtuu vaan pitää miettiä miten näyttää ja kertoa asia luettavasti. Tämä on aina vaan yhtä vaikeaa itselleni.

[Irene]

Sama ilmiö tulee vastaan aina Idols-kilpailuissa. Tutkijat tilittävät järkyttyneinä, miten nuoren itsetunto ja unelmat nujerretaan antamalla liian kovaa kritiikkiä. Omasta mielestäni Idols-palautteet ovat aivan järkeviä: jos ihminen ei osaa laulaa, ei hänestä ole laulajanuralle. Eikä niistäkään, jotka laulavat "ihan kivasti" ole läheskään kaikista laulajaksi...

[keijoahlqvist]

Kyllä Rojulle ja Irenelle.

Ja jos ei pidä sarjakuvasta, on selkeintä todeta se kärkeen ja jos pitää silti arvioida sitä, on avoimesti subjektiivinen jolloin toisen itsetunto ei kolise.

Yleisin todellinen, makuasioista riippumaton virhe tuntuu olevan, ettei lukija pysy kärryillä. Ettei hahmot ole tunnistettavia. Ettei löydä tarinan ymmärtämiseksi välttämätöntä kohtaa kuvasta, eli lukijan katseen ohjaaminen.

[pertti jarla]

On selkeitä teknisiä juttuja toki: tekstaus ei ole luettavaa, huumori ei naurata (jopa tämäkin on kohderyhmäkysymys), draama ei vedä, kuvat eivät kerro.

Jos nyt näistäkin annettaisiin rehellistä kritiikkiä asialliseen sävyyn, ja tekijät osaisivat lukea kritiikkiä ottaen opiksensa, niin päästäisiin jo pitkälle.
Opettavaista on myös sellainen, jos oikein tarkasti ruoditaan jotain onnistunutta sarjakuvaa, että kuinka tässäkin nerokkaasti katsetta viedään tms. Vähän niinkuin ranskalaiskriitikot saivartelevat ihastuksissaan Hitchcockin leffojen kameranliikkeistä. Siitä saisi paljon irti. Nyt ollaan vähän sellaisella "paskaa-eikä ole"-linjalla.

[Curtvile]

Opettavaista on myös sellainen, jos oikein tarkasti ruoditaan jotain onnistunutta sarjakuvaa, että kuinka tässäkin nerokkaasti katsetta viedään tms. Vähän niinkuin ranskalaiskriitikot saivartelevat ihastuksissaan Hitchcockin leffojen kameranliikkeistä. Siitä saisi paljon irti. Nyt ollaan vähän sellaisella "paskaa-eikä ole"-linjalla.

Tätä viimeksimainittua on enin osa kritiikistä, joka ei sekään ole arvovapaata eikä aina ammattimaisissa käsissä.
Pertti Jarlan kuvaus onkin hyvän opettajan kuvaus, ei hyvän kriitikon.

Kriittisyys ei silti tarkoita vain lyttäystä.
Itse en usko että Kvaakin linjakaan on "hyvä veli" kamu kamu-systeemi selkääntaputtelussa.
Omalla kohdalla en usein edes jaksa vaivautua sanomaan mitään. Tai kuten sanoin eräälle sarjakuvantekijälle miten miellyttävää on sanoa että joku on aidosti hyvä, ilman että tarvitsee keksiä jotain sanottavaa hatusta.

Fakta on että niin koti- kuin ulkomaisissakin sarjakuvantekijöissä on useita joissa maailma on menettänyt purkkihernekeiton tölkittäjän.

Yleisin todellinen, makuasioista riippumaton virhe tuntuu olevan, ettei lukija pysy kärryillä. Ettei hahmot ole tunnistettavia. Ettei löydä tarinan ymmärtämiseksi välttämätöntä kohtaa kuvasta, eli lukijan katseen ohjaaminen.

Toisto on opintojen äiti: Tekniikan voi oppia, sen voi korjata, sisällön suhteen on niin sun näin.