Aapo Rapi

[vesa saarinen]

Tartuin taannoin Metiin, enkä päästänyt irti. Vaan eipä päästänyt irti Metikään minusta.

Albumi oli elämänmyönteinen, hyväntuulinen, rauhallinen, kiireetön - kaikin puolin kaunis teos. Se on todellinen taidonnäyte, kotimaisen sarjakuvan mestariteos, jonka soisi kuuluvan kaikkien sarjakuvantuntijoiden kokoelmiin. Nöyränä kiittäen hulppeasta julkaisusta kaikkia asianomaisia!

[Irene]

Meti oli mulle melkoinen lukuelämys. Arvostelunkin sain aikaiseksi Etelä-Saimaaseen: http://www.esaimaa.fi/Kulttuuri---Kirjat/2008/06/26/R%E4v%E4kk%E4%E4+sarjakuvaa+mummomuisteluista/200815460522/173

[Petteri Oja]

Syksyllä tulee Kuningas Toffee.

[keijoahlqvist]

Syksyllä tulee Kuningas Toffee.

Ennakkotilaus.

[Ami]

Metin tarinat olivat minusta aika tavanomaisia yhden ikäluokan lapsuuskokemuksia. Hieno juttu, että niitäkin on nyt sarjakuvamuodossa ja kovissa kansissa. Väritys oli ihan mahtavaa.  

[keijoahlqvist]

Metin arvosteli Fanni Maliniemi.

[VesaK]

Muistutuksena kaikille Meti-faneille, jotka eivät tätä Sarjakuvafestareilla huomanneet (PitkäMiehen pöydässä esim.):

Meeri Rapi, joka esiintyy itsekin pojanpoikansa Aapo Rapin kirjassa Meti-mummona, on kirjoittanut omaelämäkerrallisen ja koskettavan teoksen "Pilkahduksia".

Tekijät: Rapi, Meeri (kirjoittaja)
Kustantaja: Nordbooks
Painovuosi: 2008
Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, 166 sivua
ISBN: 9789525782066

Liikuttava teos - ei niin "kepeä" kuin sarjakuvamuotoinen Meti, mutta asiallinen kuvaus millaista elämä Suomessa oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Kun esimerkiksi "kasvatus" tähtäsi painottamaan sitä, että varsinkaan nainen ei ollut auktoriteettien (koulu, papisto, porvaristo) edessä juuri mitään. Samalla "Pilkahduksia" on kertomus siitä, miten yksikin ihminen kykenee muuttamaan  maailmaa edes hieman paremmaksi jos haluaa ja viitsii.   

[Reijo Valta]

Etelä-Saimaassa on juttua sarjakuvasta ja kirjasta.

[keijoahlqvist]

Kuningas Toffeen sivulla 84 on kuvaus markkinavoimien valtaanastumisesta. Itse teos ei noudata Aristoteleen Runousopista tuttuja kankeuksia.

Mutta katsotaan mitä seuraavaksi.

[VesaK]

29.01.09 Liberation pläjäytti sivuilleen tämmöisen kritiikin:

Rapi à fleur d’Aapo
Critique
Le Finlandais réinvestit le domaine de la naïveté.

Aapo Rapi Pullapoika Rachkam, «le Signe noir», 72 pp. N & B, 16 euros.

Cher Aapo Rapi, que vous soyez encore jeune (32 ans), beau et trop fun, si l’on en juge par vos photos, en plus de finlandais, ne change rien au fait que c’est pas comme ça (p. 36) qu’on coupe les ongles des ours. C’est beaucoup trop court. Sinon, vous êtes hyperbon pour dessiner les choux, les roses et les ombellifères façon psyché : avec une menace, une asphyxie dans la joliesse. Tant mieux, notez bien, parce que vos personnages, on dirait du Georg Grosz en moins amène. (jne...)

Eli:  "Suomalaiset keksivät naivismin uudelleen. Aapo, joka on vielä nuori ja ainakin valokuvan perusteella edelleen nätti, suomalainen ja pirhanan hauska, piirtää asiat miten tykkää, piittaamatta millaisia ne todellisuudessa ovat, mutta ihastuttavasti... Kääntäjä Kirsi Kinnunen on paitsi aivan ihana valokuvissa, myös löytänyt sanan "briochon" (tarkoittamaan pullapoikaa), ja sekin on ihqun ihqu... Pullapojan juoni on kuin puiset rappuset keskellä tuntematonta kylää, johtaen ties minne ja täynnä tikkuja. Kirja on kuin kuvitettu sosialistin käsikirja... mutta Rapi ei saarnaa kapitalismia vastaan sinänsä, vaan osoittaa mistä tie parempaan mahdollisesti lähtee."

http://www.liberation.fr/livres/0101315585-rapi-a-fleur-d-aapo

[Jarkko Sikiö]

Harmi, etten ollut kunnolla istunut alas Metin kanssa ennen kuin olin kirjoittanut summauksen sarjakuvavuodesta 2008.

Kun nyt vihdoin ja viimein syvennyin teokseen oikein ajan kanssa, en saanut sitä käsistäni ennen kuin olin sen viimeistä myöten lukenut.

Takavuosien murre-Asterixit jne. lähinnä vain ärsyttivät minua, mutta toisin kuin niiden kohdalla, Metin murre ei ole ulkoista kikkailua, vaan lämmin sydän Rapin kuvaamassa todellisuudessa.

Kirjoitettuna murre näyttää usein murre-erojen vuoksi hassulta, mutta tässä tapauksessa pysähdyin vain kahdesti miettimään miltä jokin sana omassa suussani taipuisi. Metin kieli kuulosti juuri siltä kuten vanhempi polvi sitä murtaa, ja hänen äänensä ikään kuin "kuuluu" lukijan päässä.

Olen joskus puhunut elämämakuisesta sarjakuvasta, mutta todellisuudessa sana olisi tullut säästää Metiä varten. Tunnetasolla tämä tavoittaa lukijansa täydellisesti. Kaiken lisäksi loppupuolella sarja tarjoaa aidon hersyvät naurut, mitä en aikoihin muita tapahtuneen.

Kieltäydyn edelleen valitsemasta suosikkiani Sarjakuva-Finlandian kärkikymmeniköstä, mutta jos valinta Metiin osuu, ette minulta tule kuulemaan yhtään poikkipuolista sanaa.

[Aapo R]

Itse itseäni mainostaen:

Kuningas Toffee-sarjakuvasta on tehty näytelmä. Ensi-ilta on huomenna 13.11.
Kellariteatterissa. Liput vain 8/5,-. Kuvaa yhteiskunnan ajautumista mielipuolisesta toffeetyranniasta kohden mieletöntä salmiakkikonsumerismia. Muuten en tiedä itsekään, mitä on luvassa. Kenties päätöntä touhotusta, jonka lomassa yleisöä heitellään löysällä toffeella. Lippuja saanee osoitteesta www.kellariteatteri.net
     
     Saatavilla nyt myös Naaburger- albumi. Puuduttavaa nakkikiskan luukulla hortoilua. Lienee yritys tehdä huumorisarjakuvaa. Lupaavan tekijän rimanalitus. Kymppiä enempää ei kannata maksaa, ellei tule vastaan Naaburger- ateriaa, eli sarjis+paita+juliste, joka vaihtaa omistajaa n.30,- summaa vastaan. Saatavilla, jos ei muualla, niin kutikuti.com tai huudahuuda.com

Nyt ostamaan!

[Pynnönen]

Naaburger just ahmittu. Kirjastosta kyl sikamaisesti lainasin, mutta niille keillä
on rahaa shoppailuun suosittelen ehdottomasti. Taattu hyvä olo.

[petteri tikkanen]

Naaburger on toimiva paketti. Strippihölmöilystä kasvaa suomalaisen hönön elämänkaari snagarin luukulla koti-isäksi. Elämän perusasioiden (roskaruoka ja rakkaus) ääressä tässä liikutaan. Suosittelen.

Mutta asiasta toiseen. Olisikos kenelläkään ensikäden kokemuksia Meeri Rapin Pilkahduksia kirjasta? Miten resonoi tuon Aapon Metin kanssa? Kannattaako suositella lukukokemukseksi yhdessä?

[Hans]

Pilkahduksia on aika lailla erillinen teos, mutta miksei siihen silti kannattaisi tutustua. Kokeneen ja tunneherkän ihmisen muistelmia. Itse ehkä odotin enemmän tyylillistä yhtäläisyyttä Metiin ja kirja jäikin sitten kesken. Joskus vielä uusi yritys...