Olin muiden kiireiden takia aika pihalla mitä festareilla itseasiassa tapahtuu ja ennen torstaita en edes ollut mulkaissut onko se 2 päivää, päivän ja missä yleensä on ja mitä tapahtuu, heh.. No Perjantaina paikalle ja Tohtori Homo näyttelyn tsekkaus. Lauantaina itse festarille, jolloin tapahtuvan "massiivisuus" paljastui. Jos olisi ollut yksi isompi halli, olisi ollut parempi ratkaisu kuin 4 eri sijaintia (onneksi riittävän lähellä).
Ekana pikainen silmäys cos-play misuihin joka hillittömässä letkassa odotti finn kinoon sisäänpääsyä. Sitten pikainen lenkki pienlehtiosaston kartoitukseen ja siitä klo 12 katsomaan Tilsa & Heikuran jutustelun loppu ja sitä seuraava Tiitun albumiesittely.
Pirisen tarinointia olisi ehkä pitänyt jäädä katsomaan, mutta 30 min päästä toisessa rakennuksessa alkava Teräslilja julkaisutilaisuus houkutteli vielä enemmän. Se oli festareiden hauskin tilaisuus ja Mannista ei juuri tarvinnut haastatella kun yhden kysymyksen myötä tarinaa tuli melkein loputtomasti. Kaikki tähtivaeltajat löytyy hyllystä, mutta siitä huolimatta albumi oli ehdoton hankinta ja Zum Teufel näyttää edenneen ihan "oikean julkaisijan" näköisiin julkaisuihin!
Tässä vaiheessa oli riennettävä ostoskierrokselle. Jotain 200e+ varmaan meni, pääasiassa pienlehti + daada + nissinen osastoilla. Aika hervoton läjä lukemista. Ostosten suorittaminen, tavaroiden autoon vieminen (parkkeeraus 40€ sakkolapulla tuli about saman hintaiseksi kuin maksaa, heh..) + hieman sapuskaa tarkoitti sitä että punainen ratsumies / ensimmäinen toivon kirja / maailman huonoin fantasiasarjakuva jäi näkemättä. Takaisin tullessa oli jo kiire juosta ettei myöhästy yhteiskunnallisen sarjakuvan paneelista & palkintojen jaosta. Varsin mielenkiintoinen, joskin niin perin juurin kliseiseltä lähtökohdalta lähtevä paneeli. Ts. "yhteiskunnallinen sarjakuva" lähtökohta oli about Voima! -lehden linja, joka oli Vastedes kulttuurijärjestön kanssa järjestänyt tämä yhteiskunnallisen sarjakuvan kilpailun. Olikos se nyt Leka vai Roju joka mainosti että objektiivisuus on aika pitkälti perseestä ja subjektiivinen tapa ottaa kantaa on hyvä linja (=jonka allekirjoitan), silti hieman epäilyttää miten suhtautua kilpailuun jonka järjestäjätahot on noin tiukasti rajattu tiettyyn "punavihreään" ajatusmaailmaan, ettei todennäköisesti muunlaisella yhteiskunnallisella kritiikillä olisi minkäänlaista saumaa.
Mukavana yllätyksenä tilaisuuden lopuksi jaettiin Pikkulinnun Ääni - ja muita yhteiskunnallisia sarjakuvia -albumi ilmaiseksi! B5 liimasidottu 36 sivuinen albumi jossa voittajat + muita kilpailuun osallistuneita. Sanotaan nyt vaikka että No Comments1 sarjakuva on erinomainen esimerkki miten tuo kilpailuraadin oma maailmankatsomus täytyy olla todella pahasti rimaa alentava tekijä, sillä niin harvinaislaatuisen kliseistä huttua harvemmin näkee voittavan ihan rahapalkintoja, heh...
No, siitä oli hyvä jatkaa vielä Kiroilevan Siilin Millan haastattelutilaisuuteen ja suureksi ihmeeksi paikan ovi oli jo lukossa! Hetkisen joutui paukuttamaan että joku avasi oven. Lieneekö jo yleisöä ehtinyt kääntyä pois tuntia ennen sulkemista kun automaattinen lukku oli napsahtanut päälle. Haastattelu oli ihan ok, vaikka Millan "en ole miettinyt asiaa" vastauksia alkoi jossain välissä tulla melkein joka toiseen kysymykseen, heh... Piti vielä hakea nimmari albumiin ihan huvikseen, kun ennen moista tehnyt.
Tämän jälkeen olikin hyvä siirtyä vielä kerran Daada pöytään korjaamaan parit viime hetken aletarjoukset omaan taskuun. Illanvietot jäi tällä erää, kun ei voinut enää toiseksi yöksi jäädä.
Minusta tapahtuma oli erittäin hyvä ja tervetullut muiden "isojen" festareiden lisäksi. Väkeä näytti olevan hyvin, mutta hajanaisuus aiheutti ettei suuria tungoksia näyttänyt olevan.
