Lieneekö vain Kvaakille oireellista, mutta mielestäni täällä moni on tehnyt enemmän sarjakuvaruutua kuin napakkaa - ts. teknisesti toimivaa ja nopeasti oivallettavaa - pilakuvaa.
(---)
Kolmanneksi: sisältö, oivallus - sanattomasti! Tätä on pilakuva omimmillaan.
Selitätkö minulle, mitä eroa on "sarjakuvaruudulla" ja "napakalla pilakuvalla"? Puhekuplat? Standardimuotoiset ruuturajat? Kari Suomalainen käytti molempia.
Älähdän tästä tekstittömyys-kommentistasi, sillä se on ajatus, johon olen usein törmännyt. (Kirjoitin keväällä gradun, jossa tutkin suomalaisia, englantilaisia ja amerikkalaisia pilakuvia, joten olen alaan sen puolesta perehtynyt). Että tekstitön pilakuva olisi jotenkin aina parempi kuin tekstillinen. Siihen sanon, että minusta tämä on jonkinlainen henkinen jäänne eräänlaisesta käyttötaiteen alemmuudentunteesta galleriataidetta kohtaan. Vanhoissa maalauksissa tai grafiikantöissä ei yleensä ole tekstejä - ja niitä on arvostettu enemmän kuin pilakuvia ja sarjakuvia, joten niiden esitystavan täytyy sitten olla kai jotenkin arvokkaampi.
Nyt kuitenkin on niin, että pilakuvat ovat koko historiansa ajan yhdistäneet tekstiä JA kuvaa. En oikein ymmärrä, miksi tätä ajatusta pitäisi yhä vieläkin jollain tavalla karsastaa. Jos tehokkain tapa viestin välitykseen on käyttää molempia, niin käytetään nyt sitten reilusti molempia, eikä turhaan haikailla sen perään, että kyllä se ilman tekstiä nyt kuitenkin olisi jotenkin parempi. Kun molemmat ilmaisumuodot ovat käytettävissä, silloin niitä molempia tulisi minusta myös hyödyntää.
Kuten itsekin sanoit, selittävä tekstilaatikko ankkuroi kuvan merkityksen yhteen tiettyyn tulkintaan. Eikö selkeä, terävä, yhteen tiettyyn kohtaan iskevä kärki juuri ole pilapiirroksen tehtävä? Kuva ilman tekstiä on aina abstraktimpi, kuten itsekin viittasit, monitulkintaisempi. Onko se juuri pilakuvassa sitten välttämättä hyvä asia?
Omakohtaisesti olen törmännyt tähän aika usein, monet ovat sanoneet, että useat pilakuvani olisivat parempia ilman tekstejä. Mutta, tässä yksi aika olennainen havainto: ne muutamat kerrat, kun olen koittanut kuvan tehdä kokonaan ilman tekstejä, niitä ei ole ollenkaan tajuttu!! Niin että tähän kokemukseen perustuen sanoisin, että tekstittömyyden ihannointi on sellainen yleinen ajatus, joka on helppo kevyesti heittää esille - mutta minä olisin valmis väittämään, että sille ei välttämättä ole olemassa todellisia perusteluita käytännössä.
