Periaatteessa samaa mieltä. Nizzi oli vielä 90-luvun puolivälissä iskussa. Sitten tuli Boselli ja Nizzin taso laski huomattavasti. Boselli ei ole kyennyt tasalaatuiseen jälkeen.
Totta. Nizzin taso laski 90-luvun puolen välin jälkeen burnoutinsa vuoksi. Boselli sitten otti vakituisen Tex käsikirjoittajan paikan. Parhaimmat tarinat Bosellilta 90-luvulta näin äkkimuistelmalta Carsonin menneisyys 1995, Mestarin paluu 1997, Voittamattomat 1997 ja Seitsemän Tappajaa 1999. jne. Vaikkei Nizzi yltänytkään enää 90-luvun puoltaväliä aiempaan tasoon, niin siitä huolimatta vielä puolen välin jälkeenkin tuli ihan hyviä juttuja Nizzin kynästä, mainittakoon esimerkiksi vuonna 1996-1997 tarina Mies ilman menneisyyttä, 1998 Mustan Tiikerin paluu, 1997 ilmestynyt Pergamentin arvoitus, Coloradon sudet ja Himotappajat. Omia henk koht suosikkejani. Minulle 90-luvun jälkipuoliskon yksi parhaimmista Tex vuosista on juurikin 1997. Toinen huippu vuosi mielestäni on 1999.
Villahan aloitti kansien teon joskus 90-luvun puolessavälissä. Niistä sen ajan kansista muuten huomaa, että Villalla oli intoa ja niissä kansikuvissa oli sellaista alkuvoimaa ja paloa, että moni nyky Texin kansi kalpenee sen ajan Texien kannelle, vaikka toki hyviä vieläkin on. Meinaan siis, että silloin Villalla oli hyvin aikaa paneutua kansiin, kun nykyään hänellä riittää työnsarkaa jo liikaakin erilaisten Tex formaattien kansia työstäessä, eikä silloin vielä juuri muita Tex formaatteja julkaistu. Vaan perussarja ja ensimmäiset suuralbumit, mutta niidenkin kansien kuvituksesta vastasi muut kuin Villa.
Täältä näkee. Suosikki vuoteni on 1997. Jokainen kansi on tuolta vuodelta todella upea. Omat suosikki kannet vuodelta 1997 on ehdottomasti numerot 1, 5, 7, ja 13. 1997
http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/publication.php?id=texwiller