Luin juuri Segura/Ortizin Viikatemiehen Tiellä. Rakenne on aika tavallisuudesta poikkeava road-movie hengessä, läpi käydään kohtalaisen saumattomasti klassiset lännenkuvastot: erämaat, aavikot, lumiset vuoret, aavekaupungit, hieman isommat kaupungit, biisonien preeriat jne. Myös hahmokaarti on Bosellin tarinoita suurempi, joista useimmat ovat kertatuttavuuksia joka sopii tarinan tyyliin. Suosikeiksini nousivat valkoisena miehenä elävä apache, ja jokaiselle vastaantulijalle Mauser-kivääreitä kauppaava liikemies. Valitettavasti tarinan pääkonnat jäävät todella etäisiksi karikatyyreiksi, joita ei edes nähdä tarinan aikana kuin pariin kertaan, unohdin jopa nimetkin. Enemmän persoonaa löytyy pomojen hylkäämistä rosvoista, jotka ovat resuisine vaatteineen ja päivä päivältä epätoivoisemmiksi muuttuvine ajatusmaailmoineen jopa hieman sympatiaa keräävä ryhmä. Muutenkin pääjuoni on lievästi sanottuna heppoisa.
Ortiz on aina ollut suosikkipiirtäjiäni ja nytkään ei tuota pettymystä. Veri, hiki, pöly, helle ja kylmä suorastaan tarttuvat paperilta iholle niin elävästi että tunsin tarvetta suihkulle jälkeenpäin. Kovinkaan moni piirtäjä ei kykene samaan immersioon.
