Tex Willer

[Sika]

sama täällä, kulmat rutussa...

[kkupa]

Tänne tipahti myös ja takakannen pari kulmaa hieman pystyssä...

Sentään paljon parempi kuin saamani 2/2007. Siinä taitoksia, palapuutetta repeämiä ja vaikka mitä painumia. Ikinä ei ole niin huonokuntoista tullut kuin mitä se oli. Valitin Egmontille ja sain uuden tilalle.  

[Janne]

Entäs painojälki? Veikkaan, että muutosta edelliseen ei ole, sillä se on painettu samaan aikaan kuin nro 3.

[Sika]

Kyllä, painojälki on samaa. Eniten pisti nyt silmään mustien alueitten "nukkamaisuus". Siltikin ihan kelpo painos ja pystyy lukemaan. Arveluttaa tosin, että miten lukeminen onnistuu vuosien päästä.

[Wade]

Kaverille, eli naapurille tuli Willeri (muistaakseni nro 2) jossain määrin ulkoapäin hajonneena. Siitä lähtien on Texit tulleet kirjekuoressa

Kiitteli hyvää toimintaa montilta.

[ernotam]

Onkos kukaan selvillä uusimman Willerin piirtäjien, eli Rossin ja Civitellin työnjaosta? Kuka on piirtänyt mitä? Ja miksi?

[Wade]

Onkos kukaan selvillä uusimman Willerin piirtäjien, eli Rossin ja Civitellin työnjaosta? Kuka on piirtänyt mitä? Ja miksi?

Jostain kuulin, että olisivat piirtäneet jotenkin tyyliin joka toinen sivu.

Mutten ole ollenkaan varma

[Janne]

Sellaista sanotaan, mutta en ainakaan minä kyennyt erottamaan, että kumpi sivu on kumman tekemää. UBC:n sivuilla on asiaan tarkennus: Rossi on pääpiirtäjä, jota Civitelli on avustellut. Tyylit ovat niin samantyyliset heillä, että on liki mahdotonta sanoa, missä toisen kynänjälki alkaa ja missä toisen loppuu. Kirjoittaja kuitenkin arveli, että Civin käsialaa on ainakin tarinan viimeiset 20 sivua. Ei siis ole tehty sivuja vuorotellen kuten Cestarot.

Civi ja Rossi ovat hyviä ystiviä ja asuvat muistaakseni samassa kaupungissa. Kaverukset eivät ole ilmeisesti koskaan paljastaneet kellekään työjakoaan, sillä kyllä siitä olisi todennäköisesti jotain johonkin kirjoitettu.

Tarina oli hyvä ja kuvitus huimaa! Painolaadusta allekirjoitan Sian sanat, mutta sen nyt melkein arvasi. Katsotaan, saako painopalvelu ihmeen aikaiseksi seuraavaan painopariin.

Niille, jotka eivät sulata lehtien kolhuja, niin neuvon lopettamaan tilauksn ja ostamaan irtonumeroita. Sillä niistä kolhuista pääsee!

[penakallio]

Itselle on texi tullut aina ihan kunnossa, eikä mitään kolhuja ole. Toisin kuin lehtipisteissä niitä on useinkin

[Wade]

Niille, jotka eivät sulata lehtien kolhuja, niin neuvon lopettamaan tilauksn ja ostamaan irtonumeroita. Sillä niistä kolhuista pääsee!

Minä teen näin! Niin ehjän saa, kun vaan löytää.

[El Reijo]

Minä teen näin! Niin ehjän saa, kun vaan löytää.

Viimiset 6 vuotta ostellut irtonumeroina ja vieläpä valikoiden...eipä ole tullut mieleenikään että tilaisin kun aina ei tahdo edes kaupasta (eikä ihan pikkukaupoista ole kyse) löytää ilman kirottuja painokoneen räpellyksiä tai muita survoksia. Onneksi tuo formaatti vaihtui ja nyt kääntyvät jo sivutkin kunnolla...

[Janne]

Ja sitten kun saa vaikka kaupasta uunituoreen teksin kätösiinsä, niin eikös vaan kaupantäti leväytä sen hihnalle vuotavan maitopurkin viereen! No, ihan niin ei ole käynyt, mutta aika lähelle sentään... Kyllä niihin siis niitä kolhuja tulee, ellei täräytä sitä heti metallikoteloon kaupan jo sisällä ja vain vilauta sitä varovasti kassaneidille sen jälkeen. Eli minä en ihan priimakuntoa edellytä, mutta suhteellisen siisti se saa olla. Ennen kaikkea minä haluan lukea niitä! Kerran kyllä sieppasi pahemman kerran, kun jätin (siis oma moka!) tuoreen Texin sohvalle luettuani sen. Eikös 110 kiloinen appiukkoni noussut sen päälle vaihtaakseen kattolampun. Voitte kuvitella lopputuloksen - 110 kiloa lihaa päällä, pehmeä sohva alla ja välissä hentoinen sarjakuva. Kyllähän Tex Willer kova on, mutta ei se sitä sentään kestänyt...

[pasoleati]

Olen tiallnut Texiä pari vuotta ja eikä yksikään numero ole vielä ollut kovinkaan pahoinpidelty!

Uusin numero on kyllä rautaa! Rossi kyllä ampaisee ihan eliittipiirtäjien luokkaan, sen verran hienoa miehen jälki on. Painojäljestäkään en hirveästi valita, se kun itsessään on pirun terävää ja onnistunutta. Ehkäpä musteen tulisi antaa kuivua hieman kauemmin niin ettei tuota suttuisuutta ilmenisi, sillä epäilen että paksumpi paperi ei juurikaan auttaisi. Kokonaisuutena sanoisin, että uuden formaatin lehdet ovat selkeästi tarkemmin ja terävämmin painettuja sillä ainakin Civitellin ohut viiva on terävämpää isommasta koosta huolimatta.

[El Reijo]

Jep!!!
En noita lukemattomina meinannut säilyttää mutta ehkä luen keskivertolukijaa varovammin....perisyntinä on varmaan tämä keräilyharrastus...
Pitäähän sitä kaupan myyjääkin vähän sivusilmällä seurata mihin se lehdykän iskee...
Taitaa ollakin ne päivät käsillä että ei muuta kuin lehtihyllyjä plaraamaan...

[VilleM]

Karkulainen oli kaiken kaikkiaan ihan hyvä perusseikkailu. Mutta ei Nizzi liekeissä ollut, ei. Silti häneltä perusvarmaa kerrontaa, joka tempaisi mukaansa.

Veikeämpi juttu on tämä Rossin ja Civitellin työnjako. Miksei Rossi ole piirtänyt tarinaa kokonaan itse? Nähdäkseni alussa olisi Rossi ollut kokonaan ohjaksissa eli Civi hyppäsi vankkureihin kyytiin vasta tarinan loppupuolella. Kiinnostavaa olisi myös tietää, onko Rossin tyyli sattumalta näin samanlainen Civin tyylin kanssa vai yrittääkö hän vain matkia Civiä? Ehkäpä seuraavassa, Rossin itsensä kokonaan piirtämässä tarinassa pystyy vetämään selkeämpiä johtopäätöksiä.

Mutta ihan tekijämieheltä Rossi vaikuttaa. Ja varmaan hänellä on tässä touhussa vielä kehittymisenkin varaa. Menihän Civitelliltäkin vuosia ennen kuin hänen persoonallinen tyylinsä hioutui nykyiselle korkealle tasolleen. Tänä päivänä häneltä voidaan odottaa aina huippulaatua. Toivoisin Rossin löytävän kuitenkin hieman enemmän omaleimaisuutta töihinsä, ettei myöhemmin näitä seikkailuja lukiessaan joudu aina katsomaan alkusivulta piirtäjän nimeä, onko se Civitelli vaiko Rossi. Yksi Civi riittää minulle.

Vielä yksi pieni huomio. Villa oli muutama numero takaperin unohtanut piirustaa liipaisimen Texin colttiin. Tässä kannessa taas Texillä on asevyö uumillaan, mutta tarinan mukaan hänellä ei sitä kuuluisi olla. Vaikka eivätpä nämä kannet aina ennenkään ole menneet yksi yhteen tarinan kanssa. Ehkä tuon asevyönkin voi jotenkin antaa anteeksi.

Kerran kyllä sieppasi pahemman kerran, kun jätin (siis oma moka!) tuoreen Texin sohvalle luettuani sen. Eikös 110 kiloinen appiukkoni noussut sen päälle vaihtaakseen kattolampun. Voitte kuvitella lopputuloksen - 110 kiloa lihaa päällä, pehmeä sohva alla ja välissä hentoinen sarjakuva.

Ilkeä tapaus. Annoitko appiukon kuulla kunniansa? Tietysti jos ne apen 110 kiloa koostuvat pelkistä muskeleista, niin silloin on ehkä parempi olla ryhtymättä tukkanuottasille. Onneksi minulla ei ole appiukkoa, ainaskaan vielä. Täytyykin sitten varmaan valikoida pienikokoinen ja hento appi, jos sellaisia on ylipäätään olemassa.