Niistä ensimmäisistä Viitatar-tarinoista, joo. Näissä on muitakin tämäntapaisia kommentteja. Roope Iinekselle: "Teidän [naisten] aseenne ovat huulipuna ja kyyneleet."
Tietyllä tapaa tuollainen kärjistetty ajattelu naisista on ollut joskus ikävä kyllä hyväksyttyä, vaikka ei kuitenkaan oikein. Veikkaisisin esimerkiksi, että Barksin tarina
The Dainty Daredevil (W WDCD 5-12 / 1968) eli
Sopivatyö (julkaistu Suomessa 1974) ei menisi enää nykyyää (ei ainakaan Suomessa) läpi ja tarina on "sovinistisuudessaan" enemmänkin oman aikansa lapsi (ei pahalla Barks). Tarinassa Iines hakee töitä ja kokeilee ilmailuakropatin ammattia, mutta kun se ei onnistu, niin tälle kerrotaan että hänelle sopii työ jossa Iines voi "omana itsenään" olla
heikko ja sievä. 2000-luvulla onkin usein puhuttu miten varsinkin vanhojen akkaritarinoiden naiskuva on konservatiivista ja patriarkkaalinen ja on kuulutettu enemmän vahvojen naishahmojen perään. Veikkaisin ertä tämä on myös osasyy sille miksi italialaisten piirtäjien luomasta
Poppista on tullut muualla Eurooppaa niin suosittu.