Taskareista, siis vanhoista, löytyy tilanteita joissa Roope on tosi tyly.
Mielestäni klassikkonäyte wanhasta kunnon ankkalinnalaisesta moraalista löytyy tosi vanhasta (liekö otettu uusintapainoksiakaan) taskarista Voimakolmikko, joka on numero 16.
Tarinassa Aku Ankka ja uskomaton ametisti Aku löytää sattumalta ametistin, jonka arvo on 100 miljoonaa. Yrittäessään myydä kiveä Roopelle on Roopen tarjous siitä 100 markkaa. Koska Aku kieltäytyy myymästä niin Roope estää Akun yritykset myydä kiveä kenelle muullekaan.
Lopulta Aku tapaa Taavi Ankan, joka suosittelee, että Akun pitäisi vakuuttaa kivi ja antaa varkaiden viedä se. Eli siis syyllistyä vakuutuspetokseen. No niinpä sitten käy, että Karhukopla varastaa kiven ja yrittää myydä sitä ensin alamaailmassa eteenpäin. Kaikki myyntiyritykset epäonnistuvat, koska kivi on liian kuumaa tavaraa ja Karhukoplakin päätyy naamioituneena tarjoamaan kiveä Roopelle, vaatien siitä kunnon löytöpalkkiota. Roope antaa kivestä 20 markkaa ja sitten aseella uhaten pakottaa Karhukoplan ulos toimistostaan.
Aku on tässä vaiheessa kotonaan saamassa vakuutusyhtiöltä 10 miljoonan vakuutuskorvausta, jolloin Roope soittaa ja kertoo saaneensa kiven käsiinsä, kertoen maksaneensa siitä 20 000 markkaa, joita vaatii Akulta tai pitää kiven muuten itse. Lopputulos Aku jää ilman rahaa ja Roope saa ametistin 20 markalla.
Tulipas pitkä selostus, mutta kyllä mokomaa tarinaa kelpaakin selostaa. Muutenkin vanhoissa taskareissa Roope kuvataan törkimyksenä, joka tekee lähes mitä vaan lisätäkseen omaisuuttaan. Jos taskareissa saisi kuvata salamurhia niin veikkaisin, että vanha Roope olisi ensimmäisenä turvautumassa niihin.
