Franquinin jutuista en ole oikeastaan koskaan perustanut, mutta jumatsuka millainen tussaaja mies oli!
Tietysti jos on piirtäjänä riittävän nopsa hahmottaja tussaus paranee siinä sivussa varmaan huomaamatta, kun ei tarvitse turhan tarkkaan sitä sini/lyijykynäviivaa tihrustaa.
Sellainen näkemys mulla on että vektoreilla voi saada oikein pätevää jälkeä aikaan, mutta huipputussaajien virtuoosimainen viiva siinä jää saavuttamatta (Prove me wrong!). Sama juttu tietysti puhekuplissa, mutta fontteja alkaa olla nykyään kyllä niin joka lähtöön, ettei siinä enää käsityö parhaimmillaankaan erotu oikein laatufonteista. Pientä vaihtelua tietysti esiintyy enemmän käsityössä, vaan kuinka hyvin se tulee huomatuksi, kun lukunopeus keskiverto sukankuluttajallakin on varmaan kymmeniä merkkejä sekunnissa? No, onhan se työn mielekkyys itselleenkin tietysti aivan mainio peruste.