Katkeilevat rangat taitavat olla hänen erikoisuutensa...
Ei itse asiassa, noissa kahdessa esimerkkikuvassa kyllä, mutta muuten linjansa on minusta toimivampi kuin enimmällä osalla sarjakuvantekijöitä ja kuvittajia, niin USAssa, Japanissa kuin täällä euroopassakin. Ihan vaan jotta pysytään asiassa kuten se on.
Laitan liitteeksi muutaman kansista joista itse en skolioosia löydä, jos joku löytää hyvä sitten.
Sarjakuvana Jennifer Blood on kyllä melko pitkälti suositeltava monellekin taholle.
The man who loved breasts täytynee lukea joskus. Päähenkilöön samaistumisessa auttaa jaettu mielenkiinnon kohde.
Minulla kun ei ole heterona miehenä mitään ongelmaa ns.male gazen ja oman etuoikeutetun asemani kanssa
silloin kun siihen on jokin tarinallinen perustelukin.
Kuten esimerkiksi yhteiskunnalinen kritiikki, hahmon toiminta koska puhutaan tämän tisseille ei hänelle jne.
Itseisarvona se ei sitten taas toimi kuin pornografiana jolle sillekin on oma tilauksensa mutta se onkin sitten ihan eri asia.
Kuppikokoa ja kiinnostavuutta kun ei voi rinnastaa toisiinsa.
Yrittänyt näet joskus lukea tässä alla olevan näytteen Tarotia,
en vaan kykene ottamaan mitenkään vakavissaan

ihan koko aikaa ei noin "korkealentoisissa" sfääreissä kuljeta mutta ei se nyt kaukanakaan ole
onneksi enin osa sarjakuvien naiskuvaa(kuvituksessa ja kerronnassa) on merkittävässä määrin tasapainoisemmalla pohjalla.
Joo, tiedän ei silti selitä eikä oikeuta ylilyöntejä mitä on ollut varmaan vielä tuleekin.