Hamo / eri kuvakulmat ja asennot

[Axuz]

Tiedustelupyyntö teille suurille sarjakuvantekemisen veteraaneille...

Olen viime aikoina havainnut erään äärimmäisen kiusallisen ongelman. Koin tarpeelliseksi luoda lukuisia henkilögallerioita erilaisiin sarjisprojekteihin, koska mieleeni on tässä menneinä viikkoina pulpahdellut lukuisia erilaisia sarjisaiheita ja -ideoita, joita ei kovinkaan hyvin pääse toteuttamaan samoilla henkilöhahmoilla. Joten oli siis luotava joillekin ideoille kokonaan uusi sarjakuva.

Ongelmani on se, että ennen muuta monien naishahmojen kohdalla lukuisat naishahmot näyttävät todella paljon toisiltaan. Ongelma on juuri kasvonpiirteissä ja jonkun toisen naishenkilön esim. viistoprofiilista saattaa tulla täsmälleen samanlainen kuin jostain toisesta, vaikka nämä naiset olisivat ihan erilaisia sivulta tai edestä katsottuna. En jotenkin vain saa sitä pientä, mutta niin suurta eroa niihin tehdyksi. Välillä taas on ongelmia saada näyttämään sama nainen samalta naiselta erilaisista kuvakulmista.

Esimerkiksi useimmissa Manga-sarjakuvissa, erityisesti niissä, jotka on suunnattu nuorille tai lapsille, homma on ratkaistu erilaisilla hiustyyleillä, eli perusmalli saattaa kasvojen ulkoisten piirteiden suhteen olla lähes sama kaikissa, mutta hiuksissa esiintyy huikeaa variaatiota. En kuitenkaan haluaisi jäädä tietyn hiustyylin orjaksi tiettyjen hahmojeni kanssa. Eli tietyn hahmon on oltava tunnistettavissa, vaikka hänellä olisi hiukset nutturalla, villisti vapaana, ranskanletillä, polkaksi tai vaikka siilitukaksikin ajeltuna.  

Ajattelin ensin, että miksi en voisi tavallaan käyttää erilaissa projekteissa "samoja näyttelijöitä" vain eri nimillä, taustoilla, elämäntarinoilla ja persoonilla, kuten elokuvateollisuudessa on tapana tyyliin: Nicole Kidman tuohon, tuohon ja vielä tuohon leffaan, Johny Depp tuohon ja tuohon... jne. Jotenkin ajattelin kuitenkin, ettei se toimisi samalla tavalla sarjakuvamaailmassa.

Onko jotain vinkkejä kellään? Miten saatte näyttämään hahmonne samalta joka kulmasta? Miten saatte toisen, lähes saman tyylin hiuksiltaan, kasvoiltaan ja meikeiltään omaavan naisen näyttämään erilaiselta kuin ensinmainitun?

Koska piirroksen realistisuuden taso vaikuttaa tämän asian helppouteen ja vaikeuteen, valaisen seuraavaa: Piirrän enimmäkseen puolirealistisesti l. ei niin realistisesti kuin Tietäväisen Linnut ja Meret, mutta realistisemmin kuin vaikka Dragon Ball... Aika lähellä ollaan, jos puhutaan vaikka Loiselin Peter Panista. Ei tyylillisesti, mutta realistisuuden tasossa. Ehkä kuitenkin esim. Akiraa vähemmän realistisemmin... Jotain sinne päin.. Toivottavasti saitte jonkinlaisen kuvan. Ei oo skanneria tähän hätään, joten näytematsku on jäissä... Auttakee silti miestä mäessä!

Kiitos heille, jotka edes yrittävät...

[Hazart]

Yksi näppärä harjoitus/apuväline on muovailuvaha. Ihan se sellainen lasten leikkeihin tarkoitettu. Siitä muovailet hahmon ja sitten piirrät sitä eri suunnista ja erilaisilla valaistuksilla. Harjoittelin sillä tekniikalla joskus kauan sitten tällaista koiraa:



Malleja on tosi kiva muovata (ihmisetkin onnistuu) ja niitä voi sitten muokata myöhemmin ja säästää parhaat. Kokeile!

[Jukka Koivusaari]

Mittasuhteilla voi pelata.
Suun etäisyys nenästä ja leuankärjestä, suun leveys otsan korkeus  ,  silmien etäisyys suhteellinen koko , silmäkuoppien syvyys , huulien paksuus , kulmakarvat, nenäsillan malli ,  jne ...  vaihtelee eri ihmisillä . Kattelen par'aikaa 13päivää ja tässä niitä näkyy hyvin . - Rumilla äijillä tämä on tietysti helpompaa

 Kevyt puolikarrikointi "Autopartio525" - tai Blueberry"-periaatteella tekee toteutuksesta yksinkertaisemman.

[Veli Loponen]

Täällä on perinteinen malli: http://www.scottmcdaniel.net/drawing/character/character.html

[Axuz]

Hmmm... kiitos tähänastisista. Antoivat hieman ideoita ja ennen kaikkea muistuttivat muutamista menetelmistä, joita en aina muista käyttää. Kun hätä on suurin, on...

Mut asiaan... Hazardin ehdotus muovailuvahasta on ihan kelpo joihinkin voimakkaasti karrikoiduihin hahmoihin (Viivi ja Wagner, Tintti, Asterix, jne.), mut vaikeasti sovellettavissa näihin mun projekteihin, sillä ensinnäkin enemmistö hahmoistani ovat kuitenkin siinä määrin realistisia, etteivät "kuvanveistotaitoni" riitä mallintamaan piirroshahmojani. Toiseksi, minä yleensä suunnittelen hahmon yhden kulman (yleensä etuviisto) prototyypin paperille, joten vahan kanssa pitäis päästä paperilla jo olevan kuvan kopioon, joka ei ole niin yksinkertaista lähes realististen ihmiskasvojen kohdalla... Jos hahmosta on jo mallikuva olemassa, en usko pystyväni muovailemaan identtistä kopiota muovailuvahasta. Tai jos pystyn... vaihdan sarjakuva-alalta kuvanveistoalalle. Ainoa pomminvarma juttu tämän menetelmän suhteen olisikin suunnitella hahmo alusta alkaen ensin vahalla ja tehdä vasta sen jälkeen ensimmäiset luonnokset. Hiuksista tulee silti ongelma, joten pitäis varmaan tehdä kaljuja kaikista ja sovittaa hiukset sitten vasta piirroksiin siten kuin haluaa...

Jukan vinkit niin ikään olivat jo ennestään melko tuttuja, mutta olin ehtinyt jo osan unohtaa, joten kiitos niistä. Jotkut taiteilijakirjat on sellasia, et niitä pitäis muistaa plärätä aika ajoin uudestaan ja uudestaan. En voi juurikaan näiden tämänhetkisten projektieni hahmoja karrikoida tästä enempää, joten karrikoinnin mahdollisuus asian helpottamiseksi ei tule kysymykseenkään...

Welzu viihtyy selkeästi nettisurffilaudan päällä, mutta tuokin sivu oli ennestään tuttu, mutta kiitos silti. Ei sitä mun suosikeissa sentään ole, joten tuskin olisin muistanut sitäkään enää tarpeen tullen. Tosin käytän tuota menetelmää jo ja ennen muuta isommissa projekteissa, koska niissä homman on oikeasti toimittava ja onhan se totta, että kyllä ne hahmot saa kohalleen kuhan niitä kyllin kauan nysvää. Tuossa Welzun linkittämässä ja aiempien etsintöjeni tuloksena tutuksi jo tulleessa metodissa on vain yksi vika. Usein käy niin, että kuva näyttää vähän liikaakin siltä, joista suuntaa antavat piirteet on otettu. Tämä ei haittaa, jos kuvat perustuvat johonkin kaiffaan, mutta silloin, kun ne perustuvat julkkiksiin, joita em. saitissakin suositeltiin käytettävän, tulee ongelmia. Menetelmäesittelyn ensimmäinen hahmo, Matt Dillon on miltei tunnistettavissa. Clint Eastwood on karrikoitu mielenkiintoisesti, mutta onko sitä muutettu liikaa, sillä jos kuvaa muuttaa liikaa, alkuperäinen malli menettää merkityksensä. Esimerkin viimeinen hahmo, aina yhtä persoonallisen näköinen Dennis Farina, on jo täysin tunnistettavissa piirroksestakin. Osa piirroksista alkaa tässä yhteydessä siis muistuttaa julkkiksista tehtyjä karikatyyrejä.

Tähän kuoppaan kompastuminen on ilmeisintä juuri persoonallisen tai erikoisen näköisten julkkisten kohdalla. Muita taas ei oikein kannata mukaan ottaakaan. Useimmat piirteet, jotka näistä ihmisistä tekevät uniikkeja ja persoonallisen näköisiä, ovat juuri niitä, jotka paljastavat heidät myös piirroskuvista. Tähänhän karikatyyri perustuu... Tavallisen persoonattoman näköisten ihmisten piirtäminen sen sijaan tuottaa oikeaa malliakin apuna käyttäen aika samanlaisia kuvia. Koska he ovat liian samanlaisia. Esimerkkinä nyt vaikka Elisabeth Sue ja Nicole Kidman. Heidän kasvonpiirteissään ei tietyissä poseerauksissa ja kuvakulmissa ole paljoakaan eroa. Kun valokuvia karrikoi piirroksiksi, useimmat niistä vähäisistäkin eroista häviävät. Esimerkkejä on lukuisia, mutta pointti on se, että jos esim. joku julkkis on persoonallisen näköinen (esim. silmät) ja otat siitä karrikoidessa tuon persoonallisuuden pois, jotta se ei olisi karikatyyri kyseisestä julkkiksesta, poistat samalla helposti ainoan asian, joka ylipäätään erottaa hepun muista samankaltaisista, mutta silti selvästi erinäköisistä ihmisistä...

Welzun osoittaman threadin kuvailemassa menetelmässä on vielä yksi toinenkin mutta... Siis, vaikka julkkikset luonnollisestikin olisikin paras vaihtoehto puhtaasti siitä syystä, että heistä on tarjolla valtavasti kuvamateriaalia, niin harva niistä on esim. takaviistosta tai takaa. Hyvä jos sivultakaan. Koska suurin osa kuvista on otettu poseerausmielellä. Ainoana vaihtoehtona tällaisesta mallin ottamiselle voisi kelpuuttaa elokuvatähdet, joista on usein olemassa movie scene -otoksia, joissa hahmo voi olla miten päin hyvänsä. Toinen vaihtoehto on ostaa leffa ja stillata sitä jatkuvasti ja yrittää sitten piirtää vapisevin käsin suoraan nytkyttävästi pausettavasta kuvaruudusta... tai ajaa leffa koneelle ja printata stilli sieltä...

Jokin kompromissi voisi tulla kyseeseen. Voisi tehdä tärkeimmistä sarjakuvan "näyttelijöistä" jonkinlaisen mallinnuskartan, jossa kyseinen hahmo olis vähän joka suunnasta kuvattu siten, että siinä ottaisi huomioon tietyt mittasuhteet, kuten Jukka suositteli, kirjoittais ne ylös, tai ainakin ne, mitkä on aivan olennaisen tärkeitä muistaa ottaa huomioon kyseistä päätä käänneltäessä eri asentoihin... ja sitten siihen voisi laittaa sellaisen 360 astetta käsittävän turneen hahmon ympäri apuviivoja käyttäen, kuten Welzun esittelemässä mallissa... ainakin silmät, kulmakarvat, hiusrajat, nenänpohja, huultenraja ja leukapohja (ym. keskeiset kiintopisteet) tulisivat sitten kaikissa kuvissa samoihin kohtiin. Homma kuitenkin vaikeutuu heti, jos hahmo kattelee esim. ylös tai sitä kuvataan sammakko- tai lintuperspektiivistä. Eikä tällaista jaksa jokaisesta "special guest star":sta vääntää. Ehkä joissain isoissa, todella isoissa projekteissa, mutta ei nyt kuitenkaan ihan perusstripeissä kuitenkaan...

joo... ei oo helppoa. Tuollainen pitäis kyl tehä ja joihinkin teenkin, mutta kun se pitäisi kyetä piirtämään sitten samanlaisena uudestaan ja uudestaan. Vaikka minulla olisikin, ja joistain onkin, valmiina tuollaiset 360 astetta käsittävä analyysi jonkun hahmon pärstästä, niin silti ei ole mitään takuita sille, että saan sen näyttämään uudelleen piirrettynä samalta. Mallissa se saattaa esim. näyttää juuri oikealta tulkinnalta jostakin hahmosta vaikkapa edestä päin kuvattuna, mutta kun sitä mallina pitäen sitten yritän piirtää sen uudestaan varsinaiseen sarjakuvaan, en välttämättä saa sitä koskaan enää samanlaiseksi. Ja se on välillä todella pienestä kiinni. Usein nään, et siinä mättää jokin aivan pieni juttu ja se on melkein oikean näköinen, mutta sitten ei kuitenkaan... ja missä se pieni juttu on? En minä tiedä... Valopöydästä ei ole apua, jos haluan kuvan eri kokoisena, eikä kaikkea voi käydä kopiokoneella venkslailemassa. Toisaalta voisi myös näyttää aika lattealta, jos esim. kaikki sarjakuvan etuviistokuvat tietystä henkilöstä näyttävät täsmälleen samannäköisiltä ja identtisiltä, vaikka eri kokoisia keskenään olisivatkin...

Jopa stripeissä on sama ongelma. Oli ne sitten miten karrikoituja tai realistisia tahansa. Jos piirrän realistista strippiä, jota esim. useimpien tuntema Modesty Blaise edustaa, tämä ongelma on yhtä todellinen kuin pitkissä novelli- tai romaanijutuissakin. Mutta vaikka piirtäisin strippejä, jotka edustavat vaikkapa Viivi ja Wagner -tyyliä tai vaikkapa hieman huolellisemmin piirrettyä Turvatarhaa (Frank Cho - Liberty Meadows) ongelma on sama. Vaikkakin olen kyllä huomannut, että niin Viivin kuin Wagnerinkin ulkonäkö ja mittasuhteet heittelevät sinne tänne harva se strippi, mutta... se ei riitä. MINUN HAHMOJENI MITTASUHTEET JA ULKONÄÖT EIVÄT SAA HEITELLÄ!!! Ja sillä se... kiitos tähänastisista... yritellään... Itketään ja yritellään...  

Kyllä tää on hitto soikoon yks ongelma...Aijai jai mikä ruikuttaja! Antakee anteeksi... Unettomia öitä niin kissana...  

[Hazart]

Sun pitäis Axuz kirjoittaa kirja tai pari. Sen verran irtoaa juttua joka lähtöön

Vahasta voi kyllä tehdä hiuksetkin. Ei ehkä yksittäisinä, mutta sellaisena kokonaisuutena. Tekee mallista vain vähän isomman. No enpä ole itsekään tuota menetelmää usein käyttänyt, mutta se on hauskaa (seuraavaksi ostan autoradan).

Yksi vaihtoehto on myös 3D mallinnusohjelmat. Itselläni vanha Poser ja realsoft 3D. Niillä kuvaa voi kieputtaa ja kokeilla erilaisia valaistuksia ja varjostuksia ja kuvakulmia. Tosin pitää olla jonkin verran taitoa käyttää ohjelmaa, että tämä onnistuu.

Lopulta olen sitä mieltä, että parasta olisi vain piirtää niin kauan sitä kuvaa, että se näyttää halutulta. Siinä sitä oppii. Tekee ne tietyt hahmon piirteet, joista tunnistaa. Silmä ja aivot eivät ole läheskään niin vaativia kuin sinä itse ja antaessaan riittävästi vihjeitä henkilö on tunnistettavissa. Eikä tämä nyt tarkoita, että se olisi huonosti tehty, vaan että siinä on kaikki olenainen.

Oppia ikä kaikki... mitä ikinä se tarkoittaakaan.

 

[Axuz]

Eih... kyllä se on poijaat sillai, et mun on jossain päästävä skannaa muutamia esimerkkejä tai te ette ikinä tuu täysin kässää tätä juttua.

Hyvä esimerkki on vaikkapa Akira, vaikkei omiin suosikkeihini kuulukaan, mutta useimmat silti tuntenevat tapauksen. Siinä jokainen hahmo näyttää itseltään, oli ne missä kulmassa tai asennossa hyvänsä. Ketarat ojollaan asfaltissa tai roikkumassa korkealla nitisevän putken varassa... miten hemmetissä piirtäjä tämän tekee? Joko sillä on olemassa Akiran jokaiseen vähänkään enemmän siinä oopuksessa hilluvaan hahmoon olemassa elävän elämän malli, josta se ottaa ainakin tärkeimmät suunta- ja kiintopisteet, tai sitten jätkällä on ilmiömäinen kyky hahmottaa maailmaa päässään...

Frank Cho:n turvatarhasta piti vielä sanomani... kun täällä oli jossain säikeessä puhetta siitä ja oliskohan se ollu just toi Welzu, ku ohjas jonkun kyselijän kattelemaan taiteilijan sivuilla ollutta pärstäanalyysiä Turvatarhan Paulasta... olikohan tuossa säikeessä kyse jostain hiusten piirtämisestä tai jostain... No enivei, piti sanomani, et olen melkein 90 % varma, että Frank on käyttäny tuon Paula-hahmon luomiseen jo olemassa olevaa elävää mallia ja taidanpa vielä tietää ketä, mut en ny valitettavasti muista nimeä. Kuitenski, kyse voi olla sattumastakin, mutta jos niin on, ni aika hyvästä sellasesta, sillä yhessä amerikkalaisessa komediasarjassa (näytetty meilläkin vähän matkaa joskus vuosi pari sitten) on täsmälleen samannäköinen naikkonen viimeistä piirtoa myöten...

Stripeistä on vielä sanottava, että kaikki strippiyritykseni menevät väkisin realistisiksi tai puolirealistisiksi tyylinsä puolesta. Vaikka yrittäisin muuta. En yksinkertaisesti osaa tehdä B. Virtasen tai vaikka kamujen tyylillä. Tai osaan kyllä, mutta se ei yksinkertaisesti miellytä, kun sitten lopulta katson sitä. Minulle kun eivät riitä niin pitkälle karrikoidut pärstät kuin mitä esim. Viivi ja Wagner tai B. Virtanen edustavat (Voi puikula, et nää on sit aina niin hyviä ja varmoja esimerkkejä!). Viivinkin pärstä on omasta mielestäni niin persoonaton ja lopulta aika ilmeetönkin, et... no joo... Ok., se sopii varmasti hyvin Juban tarkoitusperiin, mutta omissa jutuissani sellainen Tinttimäinen ja peruspallon oloinen pää ei tulis kysymykseenkään! Etenkään sellainen pallopää, jolla on aina nenä vinossa, reiät silmien kohdalla ja rintojen koko vaihtelee rusinasta vesimeloniin...  

Tässä tuleekin se kompastus ja iso ristiriita. Jotta siis strippejä voisi piirtää nopeasti, niiden on oltava nopeasti piirrettäviä. Niiden on vaikea olla sitä, jolleivät ne ole sellaisia pallopäitä kuten Viivi tai Masi tai Karvinen tai Dilbert tai Lassi tai Jaska Jokunen... Mun puolestaan on vaikea tehä mitään sarjoja tällaisilla hahmoilla. Haluan niiden olevan realistisempia, enemmän muuntelukykyisempiä, enemmän aitoa elämää kuvaavia... mutta silti haluan tehdä tällaisilla hahmoilla myös strippejä, vaikka niitä käytetään yleensä vain novelleihin. Ja tällaisten hahmojen piirtämiseen puolestaan menee kauan. Liian kauan... Enkä silti halua vain omistautua novelleille, koska novellien tekeminen Suomessa on vähän sama kuin yrittäisi suorittaa menestyksekkäitä pleistoseenikaudelle sijoittuvia paleoantropologisia kaivauksia Oulussa. Pitäisi siis pystyä luomaan sarjakuvia, joita voidaan julkaista päivä- tai viikonloppustrippeinä, niiden tulisi olla vähintään puolirealistisia ja silti verraten nopeita piirrettäviä. Tässäpä ongelmaa kerrakseen...

Oman sarjakuvan tulee kuitenkin olla sellainen, jota katselee visuaalisten ominaisuuksiensa puolesta itsekin mielellään. Koska piirtäjä on se, joka sitä kauinten joutuu tuijottelemaan. Jos hahmoihinsa kypsyy, tulee helposti sen sarjan osalta noutaja. Siksi tää on niin tärkeää. Tärkeää luoda sellaisia hahmoja, joissa olisi jonkinlaista syvyyttä ja ennen muuta kestävyyttä... Hahmoja, joita jaksaisin piirtää vielä ensi vuonnakin...

[Axuz]

Sori Hazart... Edellinen ei mitenkään ollu tarkotettu sun viimeisimmän viestin jatkoks, sillä kirjoittaessani sitä, ei viestisi ollut vielä ruudussa. Kirjoitettiin kai samaan aikaan. Tuli vain mieleen pari uutta juttua ja piti laittaa ikään kuin jatkoks, mutta ehit sitten väliin...

Joo... 3D mallinnusohjelmien olemassa olo kyllä tiedetään, mut ei oikein istu mun eettisiin periaatteisiin. Kun saan työni tehtyä ja jos sen jälkeen katsellessani tiedän, että tuo, tuo ja tuo ja vielä tuokin pärstä on kieputettu onnistuneesti tuolla tavalla vain, koska käytin mallinnusohjelmaa, joka mahdollistaa sen... en tiedä... varmaan vetäisin itteni jojoon...

Jos mun jostain tulevaisuuden novelli- / romaanisarjakuvasta tehtäisiin joskus vaikka animaatio, niin sitten ihan vapaasti kieputtelemaan pärstiä mallinnusohjelmilla. Sitä varten ne mun mielestä on tässä skenessä olemassa... mutta, jos kerran teen kaiken tai ainakin 95% käsin, niin kuin olen täällä jo moneen kertaan mennyt julistelemaan, niin kyllä se pään kieputtelukin on osattava tehdä käsin. Juuri tätä tarkoitin joskus aikaisemmin, etteivät tulevaisuuden sarjakuvataiteilijat tätä menoa osaa edes piirtää. Sen kuin ajavat jonkun julkkiksen valokuvan koneelle, suodattelevat ja muuntelevat sitä hieman sarjakuvamaiseksi ja poistavat pari viivaa, jotka ovat liian näköisiä ja ei ku kieputusohjelmien läpi, ni siinä se sitten on. Koko hahmo valmiina täydellisine kieputuksineen kaikkineen ja vielä kun ajaa pari valokuvaa taustoiksi ja vähän "maalailee niitä"  ohjelmilla vaikkapa akvarellityylisiksi... mitä "taiteilija" on lopulta tehnyt? Napsutellu jonkin verran hiiren ja näppäimistön nappuloita ja paukuttanu muutaman kerran skannerin kantta... Tiesittekö muuten, että Nemoa etsimässä animaation kaikki hahmot ovat juuri tällä tavalla koneeseen ajeltuja? Kaikki kalat perustuu olemassaoleviin lajeihin ja ne on ajettu koneelle suoraan täydellisistä ja aidoista "luontodokumenteista". Eli siis videokuvatuista vuokko- ja välskärikaloista, haikaloista jne. Myös kalojen liikkeet on ajettu koneelle suoraan aitoja kaloja esittävistä videoista. Tietokone mallintaa oikeiden kalojen liikkeet suoraan piirroshahmoihin ja kun katsotte tarkkaan, useimmat hahmoista ovat itseasiassa enemmän aitoja kuin animaatioita... vain silmät ja osa suuvärkistä on vaihdettu hieman sarjakuvamaisesti karrikoidun muotoisemmiksi... joidenkin kalojen suomutus sekä väritys ja kuviointi on täysin aito. Ja juuri tämän vuoksi ne ovat niin AIDON NÄKÖISIÄ! Kyllä minusta Henkien kätkemä oli hienompi juttu... juu...

Ei jeih... kyllä minä teen käsin...  

[Veli Loponen]

Niin, malliksihan voi ottaa kuvia vaikka kavereistaan (ei kukaan ole määrännyt, että vain julkkiksista saa tehdä sarjakuvahahmoja).
Lähinnä tuo tyyli oli ideani, kun annoin tuon linkin. Eli sillä saa ainakin jotenkuten hahmon näyttämään samalta joka kuvassa. Ja olettaisin, että näin tehdään todella usein (esim. Akirassa).
Kivi, kun on tehnyt animaatiota, niin varmaan osaa kertoa, miten niissä piireissä hahmot suunnitellaan (filmeissähän on ihan must näyttää hahmojen koko ajan itseltään).

[Hazart]

Axuz!

Se, että käyttää apuvälineitä, ei tarkoita automaattisesti sitä, että ei tee "käsin" ja omaa juttua. Apuvälineet ja mallit ovat osa oppimisprosessia, joiden kautta löytyy oma tyyli. Se vapauttaa tekijän lopulta toimimaan ilman apuvälineitä. En sano tätä ollenkaan pahalla, mutta minusta sinun vaatimustasosi alkaa hipoa sellaista rajaa, että vaikea kuvitella sinun nauttivan siitä mitä teet. Joka ikinen ammattimainen sarjakuvan tekijä (joka tekee realistista kamaa) on takuulla käyttänyt malleja ja apuvälineitä ainakin harjoittelussaan.

Mielestäni on viisasta käyttää nykyteknologian mahdollisuuksia hyväksi. Ajattele nyt jos sinäkin oppisit piirtämään niitä hahmojasi eri kulmista, jollakin "menetelmällä", mutta koska olet periaatteen mies niin sitä ei tapahdu.

[[kivi]]

Kivi, kun on tehnyt animaatiota, niin varmaan osaa kertoa, miten niissä piireissä hahmot suunnitellaan (filmeissähän on ihan must näyttää hahmojen koko ajan itseltään).

Niistä tehdään ensin "character sheet", jossa pääpiirtäjä (pääpiirtäjä vastaa yhdestä tai useammasta hahmosta) on piirtänyt hahmosta 15-20 kasvotutkielmaa, ja pari kolme vartalotutkielmaa, joissa apuviivat ovat selvästi näkyvissä.

Isoissa animaatioproduktioissa erikoistunut kuvanveistäjä (riippumaton ammattilainen) valmistaa näiden piirrosten tueksi noin 40cm korkean patsaan, joka esittää hahmoa jossain character sheetin poseerauksista. Tämä lukitaan pääanimaattorin huoneeseen, ja sitä saa käydä vilkaisemassa joskus, jos tuottaja ei ole vielä ehtinyt antaa pystiä lahjaksi rahoittajalle. Patsas maksaa parituhatta dollaria, eli mikään halpa oheistuote se ei oo. Joskus animaattorit tekevät itse vahasta tai muovailtavasta pyyhekumista (kneadable eraser, mä en tiedä onko sillä suomalaista nimeä) omia mallinukkeja auttamaan varsinkin varjojen ja valojen hahmottelussa.

Noi character sheetit on tärkein osa opettelua, koska niistä ja pääanimaattorien piirroksista rivianimaattorit opettelevat piirtämään kaikki täsmälleen samalla tavalla. Sheetit pistetään valopöydälle, puhdas paperi päälle, ja aletaan lyijykynällä jäljentää sillai, että kun päällempää paperia nostaa nopeasti pois ja takaisin, hahmon ilme ei saa yhtään muuttua originaalissa ja kopiossa. Tärkeää on opetella kynän kulkusuunta, ja se, missä kohden viiva on leveämpää, missä kevyempää - noista rakentuu tyyli. Animaatiossa lyijykynäpiirtäminenkin on kuin miekkailua tai kaunoluistelua, joskus tosin "maalikamerahidastuksena".

Toi jäljentämisvaihe tuntuu tylsältä, mutta se on tärkeä osa toisen piirtäjän "kädenjäljen" opettelua. Eikä sitä kauhean kauaa tarvi tehdä, kun jälki on jo yllättävän hyvää.

Paperit muuten kiinnitetään toisiinsa, ei valopöytään, koska paperia pitää pyöritellä piirtäessä. Animaatiovalopöydissä ne ovat kiinni pegbarissa (sellainen tanko, jonka tapit sopivat paperiin tehtyihin reikiin), joka puolestaan on kiinni pyöreässä kiekossa, jota voi pyörittää paperin saamiseksi oikeaan kulmaan.

Tähän alkuperäiseen ongelmaan sen sijaan vastaisin, että hahmoista tulee erinäköisiä kun ne esittävät eri henkilöä. Jos kaikilla on korkeat poskipäät, samanlaiset huulet ja samanmuotoinen nenä, saattaa tosiaan olla vaikea erottaa henkilöitä toisistaan, mutta eihän niin tarvitsekaan olla. Mallina voi käyttää yhtä hyvin jotain tuttua kuin John Byrnen piirroksia:-)

Edes missikisoissa ei kaikilla ole samanmuotoiset kasvot, samankokoiset hampaat tai samanlainen nenä.

Ja hahmon pyörittelemisen "ilmassa" oppii aika nopeasti. Tee ensin pään kaavio, ja piirrä sitä eri suunnista, sen jälkeen lisää tähän kalloon lihat ja nahka, ja sinulla on oikea ihminen.

PS. Edes tavallisimmat kasvojen varjot eivät mene kaikilla samalla tavoin.

[Veli Loponen]

Ja luulisin, että esim. tuon tietokonemallintamisen vaikeus tulee siinä, että siinä käytetään suht vakioita hahmoja/luurankoja eikä siis löydy suuriakaan kallonmuodon vaihteluita yms. (tietenkin voi ite tehdä niitä rankoja lisää).

Ja yleisesti ottaenhan tämä on varmaan pahin ja juurtunein ongelma, mitä sarjakuvapiirtäjillä on, eli kaikki hahmot näyttää enempi/vähempi samalta. Pahimmassa tapauksessa vain hiukset on erilaiset.
Näin ainakin mulla... Vaikka yritän kyllä aina välillä tehdä erikoisempiakin hahmoja...

[kaltsu]

Ja luulisin, että esim. tuon tietokonemallintamisen vaikeus tulee siinä, että siinä käytetään suht vakioita hahmoja/luurankoja eikä siis löydy suuriakaan kallonmuodon vaihteluita yms. (tietenkin voi ite tehdä niitä rankoja lisää).

Siis tottakai ne hahmot ite pitäis mallintaa ja tehdä semmoset anatomiset suhteet ku itteä huvittaa tai mitä kukin hahmo/tyyli vaatii. Mun mielestä tässä tapauksessa on kyse vain siitä että onko vaivan arvosta rakentaa monimutkasta 3d-mallia kun hyvä piirtäjä kyl hahmottaa suhteet kuvakulmasta riippumatta ilmanki.

[Hege]

Niitä character sheettejä ja muuta hienoa löytyy täältä:
http://www.buta-connection.net/ghibli.php3
ja sieltä Galeries osasto.

Olenpa havainnut, että Miyazaki kierrättää samoja kasvotyyppejä leffoissaan/sarjoissaan. Kun on kerran suunnitellu, niin mitäpä sitä uudestaan tekemään.

[Veli Loponen]

Siis tottakai ne hahmot ite mallinnetaan ja tehdään semmoset anatomiset suhteet ku itteä huvittaa tai mitä kukin hahmo/tyyli vaatii.

Ahaa. Olin saanut toisenlaisen kuvan, kun usein kuulee puhuttavan, että on käytetty jotakin posea...