Menun haastattelu TCJ:ssa (katkelma)

[Antti Vainio]

Kuolemani jälkeen aion valikoida luettavani varsin tarkasti. Ikuisuutta ei ole tehty tuhlattavaksi.

Toi on miettimisen arvoinen asia. Sitten luen viimeistään Don Quijoten sekä kaikki ne Jerry Cottonit vuosilta -62 - 80 jotka minulta puuttuu. Todennäköisesti luen uudestaan 70-luvun pornolehtiä joita ei meinaa löytää mistään ja jos löytää ei kehtaa ostaa

[keijoahlqvist]

Sitä kirjoitetaan silloin Ville Ranta-instituutissa.
Nnnojoo, ehkä ei tämän päivän teoksia silloin mainita, mutta sadan vuoden päästäkin julkaistaan yhä Carl Barksia ja Tenavia, ainakin.
Kuolemani jälkeen aion valikoida luettavani varsin tarkasti. Ikuisuutta ei ole tehty tuhlattavaksi.

Näenkin sinut leppoisasti villasukat jalassa sijoittelevan ostamiasi kirjoja ja sarjakuvia hyllyysi: "Viikonloppuna selaan tuon, ja jouluksi säästän tuon mutta nämä otan mukaan tuonpuoleiseen."

[VesaK]

Nyky-teknorog-yhteiskunnassamme kaikki on mahdollista. Jopekin hankki kännykän. Mitähän seuraavaksi? Miehitettyjä lentoja Marsiin, Venukseen ja Joensuuhun?

Tuonpuoleiseen ei täältä viedä mitään, oletankin että siellä hommat on järjestetty valmiiksi, ja paikalle tuotu kaikki ne lehdet ja kirjat joita en tällä puolella ollessani saanut käsiini kuin unissa. 

[roju]

Blanketsistakaan tiedä kumpi harmitti enemmän, se että se myi niin paljon "ansiotta" vai se että Assot laski sen näppiensä läpi. Aina voidaan hätäselityksenä vedota korkean julkaisupolitiikan ylläpitoon vaikka bisnesmies itkeekin verta.

Assot on siitä poikkeuksellisia, että ne tosiaan pitkään toimi ihan kirjaimellisestikin yhdistyksenä. Ne on aina julkaisseet mitä tykkäävät (hyvässä ja pahassa) ja perustelut on olleet joskus erikoisia. Kun Satrapin menestys räjäytti pankin (tänä keväänä juhliittiin yli miljoonaa myytyä eksemplaaria kautta maailman, kokoillan animaatioelokuva valmistuu ensi vuonnakohan se oli), rahaa alkoi tulla niin paljon että muoto muuttui yritykseksi mutta muuten ...ööö.... idealistinen kustannustoiminta jatkuu entisellään. Ja nythän niillä on siihen kevyesti varaakin.

Menu tuntuu ottavan sarjakuva-asiat hyvin henkilökohtaisesti, toisaalta on hyvä että joku ottaa.

Minusta on ihailtavaa että ihminen onnistuu vuosikymmeniä pitämään yllä jotain intohimoa, periaatteita ja liputtaa avoimesti vaikka sitten elitismiään. Muutenhan maailma kai hukkuisi vaan siihen tasalaatuiseen tuubaan. 

Itse en kyllä voi suhtautua sarjakuvaan enää niin vakavasti. Intomielellä pelastan vaikka kamputsean sokeita rampoja sotaorpoja mutten osallistu enää yhteenkään sarjakuvahengennostatushässäkkään. Mutta on tosi hyvä että jotkut muut jaksaa. Siihen nähden miten turhanpäiväinen asia sarjakuvakin laajalla skaalalla on, kyllä ihmiset onnistuu aika paljon siihen sydänvertaan vuodattamaan. En ole syytön itsekään. (repii puukkoja selästä)

[Outi]

Kakkos-Eperluette on iltalukusessa ja huippuja hetkiä tuo "lehti" on mukanaan tuonutkin. Mainittakoon mm. Riad Satoufin hauskat tuokiokuvat signeerauspöytien takaa sekä  Itävallan sarjakuvaihmeen Nicolas Malerin lohduton pikku sarjakuva erään suomalaisen (mainittakoon nyt salanimellä Jyrki H.) tapaamisesta Angoulemen Suomikännibileissä...

Tekstiäkin löytyy. Menu on ihan yhtä Punk kuin 30 vuotta sitten! Vastustetaan, kaikkea ja kovaa. Toisinaan väsyn Menun kaikenvastustukseen mutta toisaalta on virkistävää, että joku jaksaa ottaa hikeen, heilua barrikadeilla punalipuin jne.

Liikuttavaa on myös se, kuinka vakavasti Ranskassa tunnutaan ottavan Menun & co. sekä Trondheimin sanailut - ainakin jälkimmäinen onnistuu ivassaan olemaan aina niin hauska, etten oikein itse ottaisi noin hikeen (kuin näyttävät sarjakuvatoimittajat ja muut ottavan). Eperluettessa kun tietty julkaistaan kaikki puolesta ja vastaan kirjoittelut. Hupia kaiken ikäisille!

Ymmärrän kyllä sen katkeran pointin, että kun kerran ovat Assot ja muut pienemmät taistelleet Alternative-tyylille ja artisteille tilaa ja mahdollisuuksia, isot kustantajat "yllättäen" haluavat myös jaolle. Ja kaikki kustantajat kustantavat "alternative" sarjoja ja kaivavat kiven alta meillekkin oman Joann Sfarin jne. Näinhän tosin kaikki saavat mahdollisuuden, eivät vain Menun kamman läpäisevät (Blankets on loistava, melkein mestariteos ja Craig Thompson on kaunein sarjakuvapiirtäjä maailmassa, ja ihan turha itkeä että se on Blutch-rip-off, Blutch on jumalainen piirtäjä mutta käsikirjoitukset ovat ihan nöyhtää) (Paitsi eka Petit Christian).

Mutta. Ykkös-Eperluettessa oli hyvä haastis herra Latino "Hugo Prattin bestis" Imparatolta joka vaihtoehtosarjakuvavälittäjänä ja kustantajana tietää asian: Kun kaikki kustantaa hyllyt täyteen alternative-sarjakuvaa, hyllyt täyttyvät siitä ja kaupat ja ostajat ovat hukassa. Markkinat täyttyvät, kapitalismi toimii ja pienet kuolevat. Isojen kustantajien taidot ja tiedot eivät myöskään aina riitä kunnioittamaan sarjakuvataidetta, tästä mainittakoon karmeat Ben Katchorin alpparit jossa on toimittaja kyllä pistänyt huonointaan (toisaalta taas on Benin oma syy että antoi julkaista sarjojaan noin huonosti)...

Kakkos-Eperluettessa oli myös surullisentyypillinen tarina Milan-kustantamon Capsule Cosmique-lehtiprojektista - mainio laadukkaamman ja erikoisemman (yritän välttää toistamasta sanaa alternative) lasten- ja nuortensarjakuvan airut kuoli juuri edeltämainittuihin seikkoihin: Iso(hko) kustantaja ei käsittänyt taiteellisen korkean tason tärkeyttä plus rahaa olisi pitänyt tulla välittömästi. Oi voi.

Ei mene siis Ranskassakaan koskaan hyvin. Tilanne on kuitenkin milj. kertaa parempi kuin 80-luvun pulavuosina. Nyt valikoima on LOISTAVA, hyvää sarjakuvaa ja hyviä artisteja löytyy enemmän kuin ehtisi lukea. Tärkeintä on siis, että nuoret pääsevät esille tai että heidän itse pykäämänsä kirjat tavoittavat yleisön... Että meillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus valita.

Assoista vielä: Vaikka kaikki uudet kirjat ovat hyvälaatuisia, mitään järisyttävän uutta ja ihanaa he eivät ole julkaisseet aikoihin ja jonkinlaista anti-Assoilua onkin ilmassa ts. uudet nuoret porukat vastustavat tavallaan Assojen tyyliä ja valtaa. Ihan hyvä juttu! Pysyy veret kierroksessa!

P.S. Siis tarkoitus oli sanoa l'Eprouvette, ei Eperlurlurette tms... Mitäs antavat aina niin omituisia nimiä julkaisuilleen...

[roju]

Assoista vielä: Vaikka kaikki uudet kirjat ovat hyvälaatuisia, mitään järisyttävän uutta ja ihanaa he eivät ole julkaisseet aikoihin ja jonkinlaista anti-Assoilua onkin ilmassa ts. uudet nuoret porukat vastustavat tavallaan Assojen tyyliä ja valtaa. Ihan hyvä juttu! Pysyy veret kierroksessa!

Aika tyhjentävä analyysi Eperluettesta. Kommentoin vain tätä viimeistä: olen niiiiin samaa mieltä. Assot on taustoiltaan kumminkin niin perussarjakuvassa (Tintti, Pif jne.) ja kirjallisuudessakin kiinni, että nyt kun valtavirta on imaissut itseensä tuon uuden kerronnallisuuden tai miksi sitä kutsuisi - pitkät tarinat, rento piirrostyyli, elämänläheiset aiheet - Assot eivät enää olekaan niin originelleja. Näin se menee, hyvine ja huonoine puolineen.

Minusta kiinnostavin kustantamo on jo jokusen vuoden ollut Fremok. Tätä ei heidän alkuaikojen formalismiltaan olisi uskonut, aika usein tuntui että kokeellisuus oli tärkeämpää kuin onnistuminen. Ja toki se on arvo sinänsä, toisenlainen arvo kuin lukijaystävällisyys. Avantgardea tarvitaan syistä että plaa plaa, olen jo kertonut vaikka kuinka monta kertaa. Fremokin taustat ovat enemmän kuvataiteen puolella kuin Assojen. Mutta viime vuosina palikat ovat loksahtaneet paikalleen ja Fremokin tekijät löytäneet äänensä. Fantastista. Jos nyt vaan pysyvät pystyssä. 

Mutta en ole kyllä noissa nuoremmissakaan vielä nähnyt mitään uutta ja järisyttävää. Vielä. Tosin onhan Fremokit himpun Assoja nuorempia, kymmenisen vuotta. Välisukupolvi.

Paitsi tietysti Ruppert ja Mulot jotka ovat haastattelusarjakuvineen pitkästä aikaa tehneet jotain oikeasti uutta ja nerokasta! Kääk!