Merkillinen löytö

[Joe_Smith]

Olin semmoinen pojannaskali kun sain hankittua Aku Ankan taskukirjan nimeltään "Ympäri mennään yhteen tullaan".

Luin sen muutamaan otteeseen ja sitten sarjistenvaihtoinnostuksen ollessa kuumimmillaan annoin se vaihdossa naapurin pojalle Ristolle.

Tämä tapahtui syrjäisessa Sisä-Savossa, kaukana pääkaupunkiseudun melskeistä.

Kului viisi vuotta enkä pahemmin ajatellut kyseistä taskaria. Olin kuitenkin käymässä siskoni luona Tikkurilassa ja kun olin jo sen verran iso, sain mennä yksin divariin oikein Keravalle asti.

Selailin sarjiksia ja siinä se oli. Minun taskari! Myynissä toisella puolella Suomea niin monen vuoden jälkeen. Ostin sen luonnollisesti heti pois ja se komistaa kirjahyllyäni vieläkin.

Jaa mistäkö tunnistin kirjan omakseni. No, tietenkin kontaktimuovista ja siitä, että olin kirjoittanut siihen nimeni, väärin. Väärin kirjoitetun nimen olin vieläpä korjannut ovelasti tunkemalla puuttuvan kirjaimen siihen yläpuolelle oikeaan kohtaan. Nuorena muisti pelasi!

Onkos muut ostaneet "omiaan"?

[Grezen]

Olikohan se Hans Nissenin vai kenen sarjakuva, joka oli vähän samantapainen. Poika vie Akun Ankan taskukirjan divariin, ja löytää saman taskarin etelänmatkalla hotellistaan.

[Petteri Oja]

Olen ostanut Juban Kannuksia ja Neil Hardwickin kirjoja (yhden kirjan välissä oli jopa M.A. Nummisen kirje Hardwickille) mutta omiani en. Surullinen syy: en ole juuri koskaan luopunut mistään...

[Curtvile]

Olen ostanut Juban Kannuksia ja Neil Hardwickin kirjoja (yhden kirjan välissä oli jopa M.A. Nummisen kirje Hardwickille) mutta omiani en. Surullinen syy: en ole juuri koskaan luopunut mistään...

Vielä surullisempaa on löytää omia kirjojaan ja lehtiään joista ei ole luopunut, vain lainannut.
Nykyisin seulon tarkkaan kenelle lainaan.
On aika surullista löytää omansa divarin hyllystä, kun tietää ettei ole sitä sinne itse vienyt.

[jhkj]

Vielä surullisempaa on löytää omia kirjojaan ja lehtiään joista ei ole luopunut, vain lainannut.
Nykyisin seulon tarkkaan kenelle lainaan.
On aika surullista löytää omansa divarin hyllystä, kun tietää ettei ole sitä sinne itse vienyt.

No toi on jo aika perseestä.

Itse en ole sarjiksia myynyt (vielä) ja periaatteesta en lainaa. Kerran oli koko suomennettu Judge Dredd tuotanto kaverilla vaakuutena lainaa vastaan. Arvatkaapa maksoinko nopeasti takaisin

[Janne]

hehheh. Vein kerran heikkona hetkenä yhden Texin divariin. Olin ekalle sivulle kirjoittanut siististi oman nimeni, jotta voin todistaa sen omakseni, jos serkku sattuisi tulemaan (pöllimis)vierailulle. Lehti ojennettiin minulle kerran eräänä kauniina päivänä takaisin kirjastosta, johon olin sen muka unohtanut. Otin lahjoituksen vastaan, sillä kirjastotäti pursusi niin valloittavasti hyvää tahtoa ja onnistumisen iloa minut tunnistettuaan, että en hennonut sanoa hänelle kiitos ei. Taitaapa opus edelleenkin olla hallussani!

[Laura Sivonen]

Muutama lainattu nimike on sille tielleen jäänyt, mutta minä en periaatteesta tuhri nimeäni omistamiini painotuottesiin. Yksinkertaisesti siitä syystä, että jälleenmyyntiarvo laskee (vaikken juuri yhtään omia ostamiani kirjoja/sarjakuvia ole myyntiin pistänytkään). On kyllä käynyt niinkin, että meille on jäänyt jotain ikilainaan. Jos joku tunnistaa ilmeisesti perunaamuusilla sössityn "Pieni merenneito II" vhs:n omakseen, niin tulkoon hakemaan.

Kerran lapsuudessa tapahtui niin, että annettuani Ville Varpusen (silloiselle) kaverilleni lainaan, bongasin vähän aikaa myöhemmin saman videon hänen huoneestaan. Sälli oli repinyt kannet irti ja tuhrinut oman nimensä siihen, ja vaikka väitin kiven kovaan isille, että video oli minun (Laura 7 vee), niin uskottiinko minua. Pah. Kostoksi otin heiltä yhden (helvetin huonon kylläkin) leffan lainaan ja en koskaan palauttanut.

[Kapteeni Kenguru]

Jos joku tunnistaa ilmeisesti perunaamuusilla sössityn "Pieni merenneito II" vhs:n omakseen, niin tulkoon hakemaan.

Vai siellä se onkin. No saat pitää sen, hankin jo DVD:n. Se muuten ei ole perunamuusia.

Aika kummaa olisi jos omia olisi löytynyt divarista, kun en niitä ole sinne juurikaan vienyt. Joskus ostin lehtiä jonka aiemmaksi omistajaksi paljastui myöhemmin yläasteen luokkakaverini, mutta tokko tuo nyt niin merkillistä on.
Omituisin löytöni lienee joskus divarissa havaittu kirjaston kirja. Tylsää.

[Epis]

En tiedä oliko sama kpl ko ei ollu nimee mutta yks Smurffi-VHS jäi aikoinaan pikkuserkulle ikilainaan ja sama kasetti löyty viime vuonna naapurikaupungin SPR-kirppikseltä. Kuvittelen sen olevan sama koska se on jännää.