Suomalaisen sarjakuvan kaanon

[keijoahlqvist]

Tanskalaiset on itekki ihmeissään. Ei ne enää seuraavissa vaaleissa mokaa.

Kun nyt mainitsi Matti tuon "Isin", jota kannatan, niin miepä tuppaan oheen Hannu Eskon kesäpäiväkirjan joka on koruton esitys pohojalaasen suoraluontoosen miehen elämästä - ja Suomen eka todellinen, puuteroimaton sarjakuvapäiväkirja, joka todistaa mitä sarjakuvailmaisu voi välittömimmillään antaa.

[Reima Mäkinen]

Heskon Kesäpäivis tuo mieleeni lähinnä sisältämänsä perin suomalaiset festari- ja cruisailukohtaukset. Mitään kunnon karvanoppa-corollasarjista ei taida kuitenkaan olla olemassa? Koposen Riku Rassi on tähän tarkoitukseen hieman liian ämericälainen ja onhan tuota auton rassailua jo siinä Mämmilässäkin taas kerran. Lopulta nuorisokuvaus tuppaa aina kuvaamaan tiettyä ikäpolvea eikä minusta ole reilua mennä sanomaan että joku tietyn ajan nuoriso vielä sinällään olisi muita merkitsevämpi. Mikä yhdistää kaikkien aikojen suomalaisteinejä?

Noin muuten olen pyöritellyt mielessäni ajatusta listasta joka tukisi jonkilaista sukupolvikuvausten mukaan tuomista tähän. Siis että valitsisi teoksen esim. joka vuosikymmeneltä (silloin tehdyn tai ajan henkeä kuvaavan). Keinotekoiseksi vähän menee sekin lista.

On kyllä hieman hankala kuvitella että jokainen kansanryhmä saisi oman edustajansa sarjakuvakaanoniin (vrt. esim. Tom of Finland). Timppa, Jope, Tape akseli muuten kyllä kattaa jo pohjalaiset, savolaiset ja hämäläiset. Ei paha.

[roju]

Timppa, Jope, Tape akseli muuten kyllä kattaa jo pohjalaiset, savolaiset ja hämäläiset. Ei paha.

Ja Palsa lappilaiset.

[Lurker]

Tanskassa tosiaan on asiat uskomattoman päin v***ua. En olisi ikinä kuvitellut että siinä vapaamielisyyden kehdossa käy noin. <snip>

Ootko lukenut Peter Høegiä? Tanskan maassa on jotain mätää, sanoi jo suuri bardikin aikoinaan - kauniit kulissit ovat kertoneet vain siitä, että jotakin sairasta on yritetty pitää piilossa. Ollaan me vaan suomalaisia, räkäjuoppoja ja nokiajuppeja, mutta rehellisesti.

Ks. THE EMERGING COMICS CANON "Vuonna 1948 Pariisin Louvressa oli näyttely '10 000' vuotta sarjakuvan historiaa (...)"

[Petteri Oja]

Kalliokadun bluesia en ole ilmeisestikään tarpeeksi yrittänyt saada käsiini, joten sitä en voi kommentoida.

Tuolta sen sais aika vähällä yrittämisellä:

http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=35921770

[Jyrki Vainio]

Kalliokadun Bluesin alkuperäiset, yksisivuiset jaksot uusitaan syksyn mittaan Kansan uutisten viikkoliitteessä.

[roju]

Ootko lukenut Peter Høegiä? Tanskan maassa on jotain mätää, sanoi jo suuri bardikin aikoinaan - kauniit kulissit ovat kertoneet vain siitä, että jotakin sairasta on yritetty pitää piilossa. Ollaan me vaan suomalaisia, räkäjuoppoja ja nokiajuppeja, mutta rehellisesti.

Totta kyllä. Mutta ei Suomessa kyllä ole musta sen kummempaa. Janten laki lienee yleismaailmallinen.

[Antti Vainio]

Niin varmaan on mutta minun teorian mukaan  pohjoismaisessa umpimielisessä yhteiselossa ja kurjassa ilmastossa & kaamoksessa Janten laki rankaisee armottomammin kuin jossain relammassa maassa etelässä. Onneksi niillä on usein joku tiukkapipoinen uskonto riesana ettei  minun tarvitse kuolla kateuteen

[roju]

Onneksi niillä on usein joku tiukkapipoinen uskonto riesana ettei  minun tarvitse kuolla kateuteen

Ähäs! Niiden synnit on hauskempia... kuin laiskottelu. Joka on aika leimi synniksi kumminkin.

[keijoahlqvist]

Tanskalaiset on ehdottomasti rentoutuneempia kuin pohjois-pohjoismaiset. Kööpenhamina on inhimillisempi pääkaupunki kuin hesa tai stukholma, oslosta en tiedä enkä islantiin jaksa tähystellä. Ja kristiania ei ole enää törkyinen rikollisreservaatti, vaan aika veikeä, lämmin ja siisti paikka jossa asuu keskimääräistä rohkeampia ihmisiä jotka uhkaa menettää kotinsa nykyhallituksen takia.

Tanskalaisia dogmaleffoja on ollu kiva kattella.

[Antti Vainio]

Ähäs! Niiden synnit on hauskempia... kuin laiskottelu. Joka on aika leimi synniksi kumminkin.

Tämä on oikein tyyppiesimerkki siitä että sekä itäiset että eteläiset vaikutteet  vaikutteet on salakavalasti livahtanut  tännekin. Vain typerimmät kokoomuslaiset uskoo enää protestanttiseen työmoraaliin, kaikki fiksut on tajunnut että laiskottelu ei ole syntiä vaan  miellyttävä olotila johon on syytä pyrkiä. Yksi nokkela lintsari vastaa  sataa Sarasvuota

[Antti Vainio]

Kari otti kovasti mallia sen ajan amerikkalaisista seikkailusarjakuvista, vaikka aihe olikin Ruuneperiä (ja jonkun mielestä se ei ole suomalaista, pyh).

Pässin, se on Kvaakin oma Heikinheimo

[Asko AA]

Välskärin kertomukset ei minusta ole edes kovin suomalainen. Kari otti kovasti mallia sen ajan amerikkalaisista seikkailusarjakuvista, vaikka aihe olikin Ruuneperiä...

Runeberg on kulttuurikaanonissa varmasti mukana,vaikkei sarjakuvissa olisikaan

Niin tota...

"Välskärin kertomukset" ovat Zetä Sakari Topeliuksen kirjaamat.

"Vänrikki Stoolin tarinat" puolestaan Runebergin runoilemat (kuten "Bonden Paavokin" ensikokoelmassa Dikter) ja niistä taistelupari Manninen/Hiltunen teki korkkarisarjakuvaa.

Minusta kaanonit ovat laiskojen taiteenharrastajien sapluunoita. Lisäksi termistä katoaa helposti se vähäkin merkitys, jos sitä yrittää soveltaa hektiseen nykyaikaan ja alle 20 vuotta (50?, 100?) vanhoihin teoksiin. Niin kuin "klassikotkin", jollaisiksi markkinajargon ja populaarijournalismi lihavoi melkein mitä tahansa vähänkin maineeseen vängättyä teosta tai asiaa.

En kritisoi sinänsä romaanien tai muista genreistä lainattujen aiheiden sarjakuvaversioita. Niitä on nähty tosi hyviä ja mielenkiintoisia. Mutta jotenkin sarjakuva on "ilmiömäisempi" silloin kun se on täysin omillaan tai ainakin ensisijainen esitys jostain aiheesta.

Nämä Kalevalat, Stoolit ja muut ovat enemmänkin osa kirjallista kaanonia, jos sellaisen haluaa mieltää...

[Antti Vainio]

En kritisoi sinänsä romaanien tai muista genreistä lainattujen aiheiden sarjakuvaversioita.

Jep, ongelma on nämä "kuvitetut klassikot". Jos siinä lainauksessa on jotain omaperäistä tulkintaa edes vähän niin miksi sellaista ei saisi tehdä? Todellinen klassikko ei kyllä oikeastaan kärsi siitä että jotkut pikkusieluiset kulttuuripierut julistaa sen kanonisoiduksi, ne on tuollaisen  paskan yläpuolella. Eiköhän Moby Dickistä ja Rikoksesta ja rangaistuksesta tulla aina tekemään uusia versioita kun keksitään uusia välineitä ja yleiset ajattelumallit muuttuvat

[Reima Mäkinen]

Manu ja kultatupsu oli jo ilmestyessään kökköä, ja nyt pahasti vanhentunut.

Kyllähän se omaa aikaansa kuvaa, vaikkei mitenkään terävästi kumminkaan. Tuo mieleen pertsareposhuumorin, joka oli sentään pitkään lähestulkoon ainoaa valtavirtaa esim. telkkarissa.

Ja näitä kirjojen sarjakuvatulkintojahan meillä ei tosiaan vielä riesaksi asti ole. Huitulan Kalevala on siinä ja siinä, että voiko sitä sanoa tulkinnaksi. Kysymys on ehkä pikemminkin Kalevalan kuvittamisesta. Joensuun sarjakuvaseuran Sariola ja Sarjari 12 yrittivät paikoitellen myös tulkita Kalevalaista meininkiä, mutta teoksina nämä tulkinnat eivät useinkaan nouse kovin korkealle kumminkaan. Niinpä Lukkarinen on (lukemistani tämän tyyppisistä sarjiksista) ehkä sitten kuitenkin teoksineen vahvimmin myös versoimiensa kirjojen tulkitsija.
Vänrikki Stoolin korkkari on myös mielestäni jo piirun verran enemmän tulkintaa kuin kuvittamista.