Jep... 24 tunnin sarjakuvapiirtämisen jälkeen, kun sain lopulta raahauduttua kotiin Helsinkiin, päädyin sitten tekemään toista maraton-suoritusta ja nukuin 17 tuntia putkeen!
Mutta nyt kun tässä taas on koittanut ryömiä takaisin ihmiskunnan joukkoon, voisi kirjata jokusen ajatuksen tuosta viikonlopusta.
Kuten olin odottanutkin, 24 tunnin sarjakuvatapahtuma oli piirtäjälle hyvin mielenkiintoinen kokemus, monellakin tavalla. En voi muuta kuin suositella varauksettomasti kaikille. Toivoisin, että tämä vakiinnuttaisi asemansa vuotuisena sarjakuva-alan tapahtumana ja että siitä tulisi alan harrastajille semmoinen "vähintään kerran elämässä" sakramentti kuin vaikkapa Kemin sarjakuvafestareista. Siirtymäriitti alan sisäpiiriin!
En ole Rojun kanssa samaa mieltä, että kyseessä on nörttimäinen tapahtuma. Itse asiassa, kun vertaa sitä moneen muuhun asiaan sarjakuvaharrastuksessa, minusta tämä on ehdottomasti sieltä vähimmän nörtimmästä päästä! Tai ainakin niin se meillä Tampereella oli, mutta varmasti seura vaikuttaa siihen suuresti. Tässä sentään tehdään jotain toisten kanssa yhdessä ja sosiaalinen elementti on vähintäänkin yhtä iso osa tempausta kuin kynä ja paperi.
Meillä oli erinomainen sakki koolla ja tunnelma säilyi lennokkaana läpi yön. (Tai sitten yhtä matalalla aina vaan: jutut lensivät ja porukkaa nauratti alusta loppuun asti, mutta juttujen aihepiiri oli kyllä tukevasti vyön alla jo varhain iltapäivällä, eikä lie siitä missään vaiheessa kohonnut).
Kun saavuin kirjakauppa Bukraan kellon tullessa juuri kymmenen aamulla, hämmästelin aluksi, että pieneen tilaan oli ahdettu niin monta tekijää. Epäilin, mahtuisimmeko millään kaikki tekemään töitä koko vuorokauden: pöytätilaa ei nokkaa kohti ollut kuin hartialeveyden verran. Mutta ei ahtaudesta kyllä minusta missään vaiheessa tullut ongelmaa. Näköjään omaan sarjakuvantekemiseen sukeltaminen on niin sisäänpäin kääntynyt tapahtuma, että siinä ei paljon ulkopuolista tilaa tarvita! A-nelkku ja kynäkotelo pöydälle vain ja menoksi!
Porukka teki töitä varsin vaihtelevalla tahdilla. Oltiin yhtä mieltä siitä, että päivän ensimmäiset tunnit hävisivät hyvin nopeasti.
Olin itse pohtinut sitä, pitäisikö pyrkiä mahdollisimman tasaiseen tahtiin, että sivu tulisi aina tasatunnilta valmiiksi, vai voisiko työtä vuorotella, käyttää isotöisempään sivuun enemmän aikaan ja sitten varautua sopivassa paikassa kirjoittamaan tarinaan yksiruutuisen splash pagen, jolla ottaa aikaa kiinni. Minulla tekeminen näytti kuitenkin itsestään lähtevän aivan tasatahtiin liikkeelle: kolme-neljä ensimmäistä tuntia minulla oli sivu valmiina aina kuta kuinkin tunnin jälkeen, kyse ei ollut kuin minuuttien erosta. Minun työtahtini oli sitten näköjään sellainen. Siinä ei paljon tauoille jäänyt ylimääräistä aikaa.
En saanut mitään selvää ideaa tarinalle missään vaiheessa, vaan etenin puhtaasti sylki-suuhun-tuo-menetelmällä pysähtymättä odottamaan ideoiden tuloa.
Kun tekeminen vei niin tarkkaan kaiken ajan, tauot jäivät yllättävänkin vähiin: iltapäivällä tunnin ruoka- ja kauppatauko, myöhään illalla puolen tunnin oluttauko ja sitten vielä yöllä pikainen vartin ruokatauko. Se ei kuitenkaan tee vuorokaudessa kuin tunti kolme varttia! Oli siellä sitten myös pari lyhyttä kahvitaukoa paikan päällä, mutta periaatteessa valtaosa tuosta ajasta oli tiivisti työpöydän ääressä. Valtavan suuri osa vuorokaudesta oli siis aivan silkkaa piirtämistä!
Siinä missä minun tekemiseni eteni junan lailla tasatahtiin, muilla työ otti muita muotoja. JP Ahonen käytti ensin useamman tunnin koko jutun valmiiksi käsikirjoittamiseen ja luonnosteli sitten koko jutun ensin lyijykynällä ennen tussausta. En voi kuin ihailla sitä, miten hienon jutun hän sai tehtyä ja miten valtavan nopeasti hän sai sen toteutettua - aikaa tuntui jäävän hyvin ylikin! Kunnioitukseni on suunnatonta: minun itseni taas täytyi huomata, että HUONOJEN kuvienkin tekemiseen voi tuhlata hillittömästi aikaa!
Taukojen jälkeen yritin aikataulun kiinniottamiseksi kaikenmoisia temppuja - etenkin noita mustia ruutuja, jotka kuitenkin yritin kirjoittaa sarjaan jotenkin perustellusti, niin että niistä tuli jonkinlainen jutun running gag - mutta nekään eivät mitenkään itsestään selvästi auttaneet. Minulla mustien ruutujenkin tekoon kului uskomattoman paljon aikaa!
Olin aikataulussa ehkä ensimmäiset kuusi-kahdeksan tuntia, sitten reilun tunnin verran jäljessä aina aamuyöhön saakka. Tilanne ei oikeastaan ratkennut kuin vasta loppumetreillä. Olin aivan viimeisiä, jotka saivat jutun valmiiksi. Minulla viimeiset uudet kynänvedot syntyivät vähän vaille yhdeksan aamulla, joten ei siinä jäänyt sitten aikaa enää kuin reilu tunti vähän vielä korjailla ja viimeistellä kokonaisuutta.
Yllättävää oli, että työhön pystyi kyllä keskittymään edes jonkinmoisella skarppiudella niinkin pitkään. Ainakaan minulla pahaa koomautumista ei alkanut tulla ennen kuin vasta ihan parina viimeisenä tuntina. Minua väsytti oikeastaan enemmän se, että oli tapahtumaa varten pitänyt herätä aikaisin aamulla, kuin se, että sen parissa piti valvoa läpi yön.
Mutta kyllä se voimavaroja toki myös kuluttaa paljon: harvoin sitä tulee tehtyä työtä tuommoisella intensiteetillä (onhan siinä jonkinmoinen kiire päällä koko ajan) ja etenkin sitten vielä noin pitkään. Onhan sitä töiden parissa valvottu ennenkin pitkään, mutta ei varmaan ikinä ajasta noin suurta prosenttimäärää puhtaasti kynä kädessä istuen.
Tapahtumapaikka Tampereella oli tilanahtauden uhasta huolimatta lopultakin erinomainen: ruokaa sai kulman takaa, hyvää englantilaista olutta tien toiselta puolelta (suorastaan harmittavankin hyvää - siellä olisi ollut mukava vierailla useamminkin, mutta kun minä en kerta kaikkiaan ehtinyt!) ja sijainti oli näköjään niin keskeinen, että paljon piirtäjien tuttuja pääsi yön mittaan piipahtamassa katsomassa.
Toivottavasti tapahtuma saa tulevina vuosina jatkoa, joko Tampereella tai muualla. Kuten jo sanoin, tästä soisi tulevan vakituisen osan suomalaista sarjakuvaharrastusta.
Itse pohdin, onko aloitusajankohta aamulla paras mahdollinen: nyt seuraavaa päivää ei mitenkään oikein voi käyttää muuhun kuin nukkumiseen. Olisiko helpompaa, jos se alkaisi paria tuntia myöhemmin, että vaikka voisi aloituspäivänä latautua paremmin nukkumalla pitempään ja sitten päätöspäivänä pystyisi ehkä vähän paremmin valvomaan iltaa kohti niin, että unirytmi ei häiriintyisi täysin? Mitä mieltä muut ovat?
Okei Roju, nyt lopuksi minä myönnän meneväni nörtteilyn puolelle: Jukka Tilus sanoi aamulla piirtäneensä koko vuorokauden yhdellä ja samalla kynällä. Minun tuli siitä mieleeni listata, kuinka montaa kynää minä olin ehtinyt käyttää, vaikka tulos olikin vain yksinkertaisen simppeliä mustavalkosarjakuvaa. Niitä oli: Pigma Mikron 01, 03, 05 ja 1, drybrush-efekteihin kuivuneet versiot samoista, Textmark 700 ja joku paksu Edding-huopis, Tiimarista ostettu 0,4 geelikynä, H2-lyijykynä luonnosteluun, korjauslakkaa ja valkoista guassia korjauksiin, 0.25 rapido sadekohtaukseen, 1 mm tasaterä kalligrafiaan, Pentelin brushpen sävytykseen, pullotussia ja sivellin mustiin ruutuihin.
Niin kuin sanoin, suttuiseenkin jälkeen voi käyttää tuhottomasti aikaa ja vaivaa! Ehkä minunkin olisi pitänyt lähteä luonnostelevammalle väritekniikka-linjalle...
