Infanticide, pienempi nettisarjakuvani

[Kosmonauttihai]

Omenuspäivää, olen uusi täällä.
Musteen väki käski tulla tänne tätä esittelemään, kun katsoivat olevansa kykenemättömiä arvioimaan, joten minähän tulin.

Englanninkielinen pieni sarjakuvakas, jossa ei nimestä huolimatta oikeasti tapeta lapsia, paitsi ehkä niitä "sisäisiä lapsia", joita meissä muka asuu kaikissa.

http://iperyys.net/tuikku/

Lisää infoa löytyy itse sivulta.

[kurakumppari]

Erittäin hienua. Tässähän on vieläpä sanomaaki.
Mikäli Tuikun mielipiteitä kuuntelee...

[Arminen]

ui kun on yksityiskohtaisen upeaa.
ja saukkosotilaat rokkaa kuin miljoona silliä.

[PTJ Uusitalo]

Kappas vain, Elinakin on lopulta tänne eksynyt. Mikäs siinä, kyllä tänne mahtuisi nettisarjakuvantekijöitä enemmänkin.

Eeppisempien juonten ystävänä olen aina ollut enemmän Saukkosotilaiden kuin Infanticiden ystävä, mutta toki tämäkin osoittaa tekijänsä lahjakkuutta. Tulee vähän Pieniä julmia tarinoita mieleen, paitsi että nämä tarinat saavat lukijansa vähemmän masentuneeseen olotilaan. Mikä sinälläänkin on jo plussaa.

Toki Saukkosotilaatkin ansaitsi mielestäni oman ketjunsa. EDIT: Oma häntä nostettu.

[Kosmonauttihai]

Eksynyt nimenomaan, kuvittelin ennen kunnon tutustumista tuosta urlista tämän olevan joku Aku Ankka-fanisivu.
Keitoksia kommenteista (päivän keitto on raparperi, sille mahdollisesti allergiset ohjattakoon mustikkasopan ääreen).

Juu jotain sanoman tapaista tässä saattaa olla, vaikka varmasti osa Tuikun sanomisista ei olekaan suoraan minun suustani. Genius2 on kuitenkin silloin vuonna yks ja kakstuhattakolme tehty kuvitettu versio lukion toisen psykologiankurssin kokeen sijaan kirjoittamastani esseestä aiheesta "miksi koulu on persiistä".

Ja Pieniä julmia tarinoitahan on yksi parhaista sarjakuvista ikinä. Siihen verratuksi tuleminen on lysti.

Pidetään muuten Saukkosotilaat omana sarjakuvanaan kun se sellainen on (vaikka Tuikku siinä käykin vierailemassa). Tämä oli olemassa ennen sitä.

[AnttiV]

Hienoa jälkeä. Nautin lukemastani

[JanneT]

Aivan mahtavaa. Sähän olet täysi virtuoosi. Jos jotain kritiikkiä pitää esittää niin tuossa Infra... infar.. infanticidessa on välillä aika paljon tekstiä yhtä kuvaa kohden. Niissä kohdissa lukeminen vähän töksähtää, muuten hallitset kyllä kuvakerronnan tosi suvereenisti. Onkos nuo etusivun kuvitukset tehty käsin vai tietokoneella? Hienon näköistä jälkeä!

[Kosmonauttihai]

Leiskan kuva on tehty käsin ja melkein kaikki muukin, mitä sivuiltani löytyy. Minä en osaa vielä piirtää tietokoneella. Jotain ehkä välillä vähän väritellä.

[kaltsu]

Tervetuloa Elina minunkin puolestani. Tykkäsin sarjoistasi niin paljon että luin samantien kaiken sivuiltasi löytyneen, Saukkosotilaita lukuunottamatta. Sen muutamakymmentä ekaa sivua ei temmannu mua lainkaan mukaansa joten jäänee lukematta ikuisiksi ajoiksi. Paranee varmaan ikääntyessään mut emmä sitä takaperinkään lukemaan ala. Sääli, sillä fantasiamaailmat ilman iänikuisia vakiogenrekliseitä ovat oletusarvoisesti aina mielenkiintoisia.

Tässä tuli kerralla sellainen jööti sulateltavaa et kauhean tarkkaan analysointiin en ole kykeneväinen. Tässä muutama herännyt ajatus kuitenkin.

Piirustusjälkesi on erinomaista vaikka hiljaiset kaiut Loiselista ja mangasta sekä joku epämääräinen samanlaisuus satunnaisten nettisarjakuvien kanssa minua hitusen vaivaavatkin. Oma käsiala on kuitenkin vahva ja silkkaa taitoa ei peitä mikään. Yksittäiset kuvasi vaikkapa Tuikusta ovat hitusen parempia kuin tarinoiden kuvitus mut näinhän se aina menee; sarjakuva on enemmän kokonaisuus ja yksittäisiin kuviin pitää saada enemmän potkua että toimisivat ja saisivat oikeutuksensa.

Tuikku on loistava henkilöhahmo ja hänen edesottamuksiaan seuraisi mieluusti enemmänkin. Toivottavasti et kuitenkaan rajoita itseäsi liikaa keskittymällä pelkästään häneen. Luonteesta saattaisi saada enemmänkin irti jos ympärillä pörräämässä ja konflikteja aiheuttamassa olisi muitakin tyyppejä ja persoonallisuuksia. Muitakin siis kuin lattean lannistavia vanhempia. Tiukka mustavalkoisuus ei minusta oo koskaan ollu kauhean mielenkiintosta vaikkei se näissä tarinoissa vielä vaivannutkaan.

Hupsua muuten - pidän jostain syystä Boogeymanin ekasta versiosta enemmän kuin uudesta, vaikka mangatyyli yleensä aiheuttaa pelkkiä puistatuksia. Alan varmaan käydä vanhaksi.
Kyseisessä sarjassa on mun mielestä muuten pieni sisäinen ristiriita; miksi Tuikku ylipäänsä käy tarinan alussa kertomassa äidilleen sängyn alla olevasta möröstä vaikka selviää että hän on varsin sujut kaverinsa kanssa?

Huh tulipas paljon tekstiä ja oikeastaan hitusen kriittisempää palautetta kuin ajattelin mut kylläpä nuo muut kvaakkilaiset sen kehumispuolen paremmin hoitavatkin. Hopi hopi tarjoamaan sarjakuvia vaikka kotimaisiin antologioihin, ei näitä oikeasti koneen ruudulta jaksa tihrustella. Kelpaavat takuulla.

Ja mikäli joskus teet tästä kuvasta kelvollisia paitoja, ostan heti ainakin kolme kappaletta. Kokoa XXL kiitos.

[Kosmonauttihai]

Jea, Saukot ovat mielestä monen sellaisen ihmisen, jolle olen sen näyttänyt, ollut tylsin juttu ikinä, enkä sitä hämmästele sen kummemmin. Suurimmaksi osaksi siinä esitellään omituisia otuksia, jotka puhuvat eri asioista. Mutta tämähän ei edelleenkään liity tähän sarjakuvaan, joten ei siitä sen enempää.

Mitään tahallista vaikutteiden hakua en myönnä (paitsi sen, mikä on pakko, eli että kyllä, yritin muinoin noin parin vuoden ajan kokeilla josko osaisin piirtää samoin kuin nuo vekkulit japanilaiset, mutta lopetin sen, kun huomasin, että enpä osaa), mutta yksin ette ole vaivaannutuksinenne. Kuulemma matkin myös Spawnien vaatteidenlaskostenpiirtämistapaa.
Ei ole tarkoitus.
(Jaa niin ihan varmistaakseni, Loisel on siis huono juttu? Mitä olen herran töitä nähnyt, niin hyvinhän se vetää.)
Ja tuota, yksittäisten kuvien paremmuuteen en nyt keksi sanoa muuta kuin että niistä onkin suurin osa piirretty 1-3 vuotta myöhemmin kuin suurin osa sarjakuvasivuista.

Niitä edesottamuksia tulee lisää harvakseltaan, mutta tulee kuitenkin joskus vielä. Näin olisi tarkoitus.
En kuitenkaan usko, että sarjakuvassa tulee koskaan olemaan enempää varsinaisia henkilöitä kuin päähenkilö itse.

Sisäisestä ristiriidasta sitten, miksikö käy? No onhan kaverit kohteliasta esitellä vanhemmille, ja kiva jos tulevat keskenään toimeen. Ei vain mennyt niinkuin piti se.
Tuikun ilmettä hänen kertoessaan äidille möröstä me emme nimittäin näe, ja ehkei näe televisioon keskittynyt äitikään.

Ja mikäli joskus teet tästä kuvasta kelvollisia paitoja, ostan heti ainakin kolme kappaletta. Kokoa XXL kiitos.

Minäpä muistan tuon sitten. :)