Uusimmasta numerosta on kyllä oikeastaan jo kaikki sanottu, mutta jos pari sanaa tältäkin suunnalta...
Tertsin "länkkärijuttu" oli kyllä harvinaisen turha, nauratti yhtä paljon kuin kermakakku klovnin naamalla. Arikari-juttu sen sijaan oli ihan ok, etenkin kuvituspuoleltaan. Itse tarinaa ei varmaankaan ole syytä arvostella sen tarkemmin ennen kuin on nähnyt jatko-osatkin. Ekan ruudun rautatieasema-kuva on kyllä hieno, ei voi muuta sanoa. Kävitkö vastapäisen hotellin yläkerrassa kuvailemassa referenssiaineistoa vai otitko jostakin valmiista valokuvasta mallia? Niin tai näin, hieno on! Huomio kiinnittyy myös moniin eläviin taustahahmoihin ja heidän piirteisiinsä, taustoissa riittää paljon tutkiskeltavaa. Vaikka muuten piirrosjälkesi onkin treenattua ja sujuvaa, yhdestä asiasta en kuitenkaan oikein diggaa: jotkut hahmot ovat turhan "kulmikkaasti" piirretty omaan makuuni, esim. s. 30 baaripöydän kolmas kaljoittelija, samoin kuin tämä rahankerääjä muutamassa ruudussa. No, makuasioista ei kai voi kiistellä jne. jne. Ihan ok alku tarinalle siis, jatkoa odotellessa...
Hollen tarina on kyllä kaunista katseltavaa ja piirrostyyli on sen verran omaperäinen ettei tekijästä ole epäilystä. Hieno se ihan eka ruutu, jossa kone lentää viidakon yllä. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että tarina on toistaiseksi mennyt enemmän tai vähemmän yli hilseen, enkä oikein ole päässyt tähän sisälle. Diggailen enemmän Hollen Verikoirista ja muusta "perinteisemmästä" tavarasta.
Grezenin Kotiviini oli "ihan kiva", en tosin tiedä olisinko ajatellut sitä "välityönä" ellet olisi itse niin maininnut. Loppu ei ollut ollenkaan niin ennalta-arvattava kuin hieman pelkäsin, ja yksi juttu tässä sarjakuvassa on selvästi parantunut aiemmista: kädet on paljon paremmin piirretty kuin aikaisemmin
Tom Engströmin tarina oli tämän Muëslin parasta antia, vaikka olisi tosiaan voinut olla hieman tiivistetympi. Eka sivu etenkin oli hyvän näköinen, hienot valot ja varjot. Tykkäsin kovasti piirrosjäljestä ja vaihtelevista kuvakulmista. Lieneekö muuten kyseessä sama piirtäjä, jonka kerrassaan mainioon sarjikseen "20 km Söderkullaan" (?) oli joskus linkki täällä Kvaakissa? Heti tuli tyylistä sama kaveri mieleen.
JP Ahosen sekopäinen juttu oli kaikessa järjettömyydessään hauska, vaikka tuntuikin lähinnä tuhannen päissään keksityltä inside-jutulta.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä
Mikko Jeskasen tunnelmallinen rikosjuttu, jossa täytyi olla jotakin kun tällainen anti-dekkaristikin siitä tykkäsi. Tonttutouhujen ohella lehden eliittiä. Tämä näytti itse asiassa suorastaan kansainvälistä tasoa hipovalta jutulta, ja kielen kanssakaan ei pitäisi olla ongelmia jos tätä joskus ulkomaisiin julkaisuihin tyrkyttäisi. Tätä lisää!
Kokonaisuutena tämä Muësli oli mielestäni hieman heikompi esitys kuin aiemmat, vaikka kansi olikin ehdottomasti tyylikkäin. Muëslin ongelma on mielestäni kerrottu jo sen nimessä: jokaiselle jotakin. Jos haluaa jatkossa pyrkiä eroon liiasta sillisalaattimaisuudesta kannattaisi ehkä harkita jotakin Sarjari-tyyppistä teema-juttua, siis joka numeroon oma teemansa jota piirtäjät sitten oman mielikuvituksensa puitteissa noudattaisivat edes jollakin tasolla. Teemat voisivat olla hyvin laajojakin, esim. rikos, fantasia, historia. Itse ainakin tarttuisin oikein mielelläni tuollaiseen teemalehteen.
