Alkoholi tuli luettua viime sarjisfesrarien aikaan eikä itsestään saanut foorumiviestin vertaa irti. Laitapuolen tragedia ei kuitenkaan ole yleisin aihe. Lietzenin ligne clair viiva ei romantisoi itsetuhoa ja muihin kohdistuvaa tuhoa.
Teos ansaitsisi enemmän keskustelua, mutta tuore osui enemmän maaliin itselläni.
Olen toki käyttänyt alkoholia ja nähnyt ikäviä lieveilmiöitä, ei vain taloudellisesti vaan ihan väkivallan puolella. Henkirikos saldo taitaa olla kolme näitä alkoholin aiheuttamia, mutta elämää tukeva voima Death Metal on lähempänä.
Tästä pitänee hommata pojalle oma kappale, myös metallimusiikin tekijänä löytää varmasti tasoja jotka itseltäni menevät ohitse ja ylitse harmaan hilseen. Bändin ja nuoruuden kuvauksena aika osuva, ajankuvana erinomainen. Paitsi että on oman nuoruuden 1990-luvun kuvaus liikutaan niissä merallipiireissä ja tapahtumat ovat varsinaisessa Suomessa, Turussa.
Usein dialogi, varsinkin keski-ikäisten setien naisten suuhun laittama kuin toistepäinkin, ontuu niin pahasti että hevosen tai muun eläimen kohdalla olisi lopetuspäätös. Tässä se hengittää luontevasti ja mikä harvinaisempaa tavoittaa sen vaivaantuneisuuden elämän kriiseissä.
Graafisesti on varmaa, petollisen helpon näköistä ilmavaa viivaa jolla on massa. Tehden tästä esim Perkerokseen verrattuna teknisesti siloitelumman . On miinuksena vain vanhan Alfa Antikvan kuvauksessa. Ne hyllyt eivät ikinä näyttäneet noin siisteiltä, asia josta asiakkaille mainittiin.
Lukukokemus oli hyvä, aito ja yllättävän herkkä.