No niin, tuli aika sokkona kokeiltua sarjakuvaa josta ei tiennyt mitään kun nyt sattui luottohankkijan listalta silmään:

Shadoweyes olikin sitten aika herkullinen paketti. Piirrosjälki on kuin Paul Pope tekisi Disneyn Lilo &Stitchiä joka onkin sijoitettu Judge Dreddin megacity-1:een ja arkkitehtuurin on tehnyt Geoff Darrow(ei, siihen piiperryksen määrään ei päästä) ja päähenkilökaarti on sangen naisvaltainen.
Scout Montana on 17-vuotias astmaattinen vegaanityttö joka elää äitinsä kanssa ja joka parhaan kaverinsa Kyishan kanssa liittyy korttelivartioon ja siinä yhteydessä yrittää estää mukilointia.
Naamaripäinen Scout vaan saa tiilestä päähänsä heti kättelyssä, mutta tämä onkin vain alku.
Scout muuttuu selittämättömästi siniseksi oudoksi olennoksi ja alkaa toimia tavallaan supersankarina, mitä nyt että tämä ei ole varsinaisesti tappelua tulvillaan oleva sarjakuva.
Mutta moraalisia valintoja sarjakuva on täynnä ja ennen muuta herkullista kerrontaa.
Scout näet juuttuu Varjosilmän hahmoonsa. Tämä jää monelta suotta hyllyyn, osalta taiteen takia, toisille tässä ei ole tarpeeksi mättöä ja sitten tietenkin ne kaksi isoa: "Äh, miksi tässä on scifi/kalsarisankarijuttuja olisi pysytty vaan näissä ihmissuhdejutuissa..." ja tietenkin helmasynti "Ross Campbell on mies joten naishahmot eivät voi olla onnistuneita"
harmi sinällään.
Kyishan ja Scoutin punkihtavat vegaanikettutyttöhahmot on kuvattu rehellisyydellä ja lämmöllä ja yksinäisen hauras mutta pirtsakka Pony Master-pelistään intoileva Sparkle Park tuntuvat aidoilta, elämänoloisilta.
Kuten myös yksi sarjan harvoista mieshahmoista Noah.
Ei kaikkien makuun mutta itse kehtaan suositella, supersankaritappeluja odottava pettynee mutta jos ihmisläheisesti kuvattu teinisankaritar scifimiljöössä nappaa kannattaa tarttua.