Ihmesarja, Essential, Masterworks, Epic Collection ym. kokoelmat

[Jarkko Sikiö]

Ihmesarja 18 on hyvää perustason Hämähäkkimies-viihdettä.

Minulle tämä kolahti kovempaa kuin mahdollisesti yksikään aiemmista Ihmesarja-pokkareista, mahdollisesti siitä syystä, että Suomessa 1980-luvun puolivälin molemmin puolin nähdyt tarinat ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeimpiä Hämis-seikkailuja ja tämä soittaa minulle sellaisin nostalgian koskettimin, joita ei klassisemmilla tarinoilla ole etunaan.

Tietyllä tapaa minusta on varsin kiintoisaa nähdä näitä alkujaan Suomessa väliin jätettyjä tarinoita, joissa Hämis ensi kertaa kohtaa Madame Webin ja onneton neiti Whitman on suuremmassa roolissa. Erikoisimmasta päästä roistoja on puolestaan räjähtävä mies Nitro, jolle on Marvel-maailmassa varattu varsin ikävän miehen rooli: Kapteeni Marvel kärsi kovia hahmon käsissä ja Siviilisotakin räjähti hänen vuokseen käyntiin.

On toki selvää, ettei vähemmän tunnettujen roistojen – tunnetuimpia suomalaisille korkeintaan Lepinkäinen, Kurpitsalyhty ja Virvatuli – täyttämiä tarinoita Suomessa aikanaan katsottu julkaisemisen arvoisiksi, mutta eivät nämä ole merkittävästi sen huonompia. Erityisesti Rick Leonardin kuvittama käsiaseita käsittelevä numero olisi pitänyt aikanaan valita Suomen julkaisuohjelmaan.

Kaiken kaikkiaan näin muheva mustavalkoinen pokkari on väliin jääneille Hämis-tarinoille juuri sopiva julkaisumuoto eli hinta-laatusuhde on hyvin kohdallaan.

Lisäksi on mukavaa, että viittaukset alkuperäistarinoihin on jaksettu vaihtaa suomalaisiin julkaisuihin. Hämistarinoiden suhteen tämä on tärkeää, koska sen ansiosta syntyy käsitys siitä, kuinka tarinat suhteutuvat Suomessa julkaistuihin seikkailuihin. Erityisesti mieleen on jäänyt se aika 1980-luvusta, jolloin seurattiin ensin yhtä jenkkijulkaisua ja sitten hypättiin ajassa taaksepäin toisen julkaisun tarinoiden kelkkaan.

[Vincent]

Viellä en ole koko pokkaria saanut luettua, mutta en ole viellä kummemmin jaksanut innostua mistään tarinasta. Kuvitus on aika heikkoa tasoista (vaikka se ei välttämättä pääse kunnolla oikeuksiina kutistettuna ja mustavalkoisena) eikä tämä aikakausi ollut tarinoittenkaan osalta Hämiksen kulta-aikaa. Samat asiat vaivasivat edellistäkin Hämiksen ihmistä.
Ylipäätään tymppii, että joka vuosi toinen ihmis menee Hämikseen. Molemmat, jos ei satu pyörimään leffaa jostain toisesta Marvel hahmosta. Ymmärrän kyllä, että Hämis on suosituin ja parhaiten myyvä hahmo, mutta minusta egmont voisi kuitenkin ihmesarjojen suhteen ottaa enemmän riskejä. Uusi pokkari ilmestyy vain kerran puolessa vuodessa, joten voitaisiin ihan rohkeasti julkaista vähän tuntemattomampia hahmoja. Älkää toki käsittäkö väärin, minulla ei ole mitään Hämistä vastaan, tymppii vaan kun tämä on melkein ainoaa Marvelia josta pääsee nauttimaan.

[Curtvile]

Muut eivät vaan käy yhtä hyvin kaupaksi. Elokuvienkaan vetoapu ei ole ilmeisesti tarpeeksi.

tämä on toki totta, mutta tässäkin on eräänlainen ourobos-efekti: kun ei ole mitä myydä niin se ei myy yhtä hyvin kuin se mitä myydään.
hämähäkkimiehellä on myös oma lehtensä ja kiitos elokuvien on ehkä aavistuksen tunnetumpi kuin nyt vaikkapa Rautanyrkki, Kuuritari, rautanyrkki ja Voimamies, Luke Cage, Puolustajat tai vaikkapa Howard the Duck joista olisi jo essentialitkin.

Kostajiakin olisi mutta eipä eeppisille tarinoille näillä lakeuksilla jne...

[X-men]

On toki selvää, ettei vähemmän tunnettujen roistojen – tunnetuimpia suomalaisille korkeintaan Lepinkäinen, Kurpitsalyhty ja Virvatuli – täyttämiä tarinoita Suomessa aikanaan katsottu julkaisemisen arvoisiksi, mutta eivät nämä ole merkittävästi sen huonompia.

Kurpitsalyhty esiintyi ainakin kerran täällä ennen Mörköistymistään ja Virvatuli oli aika vakivieras Hämiksessä kunnes hävisi.

[Doctor Phantomizer]

Komppaan Vincentiä. Toinen mikä myös häiritsee, on että jos ei Hämistä niin Ryhmä-X:ää. Onnistunein Ihmesarja ratkaisu on mielestäni edelleen Millerin Daredevilin, koska se sisälsi kokonaisen Daredevil tarinakaareen, ja jääneet aukot on kohtuu helppo täyttää Marvel/Sarjakuvalehden Miller tuotannolla.

Tosin en ole 100% varma onko suomessa julkaistu kaikki Millerin Daredevilit lukuunottamatta Elektra Assasinia. Järkevin ratkaisu kuitenkin olisi julkaista yhteen tai kahteen Ihmesarjaan mahtuvia eri tekijöiden tarinakaaria eri hahmoilta/Ryhmiltä. Eikös John Byrne tehnyt juuri sopivan määrän Kostajia yhdeksi Ihmesarjaksi? Dr. Strange? Ghost Rider? Marvel Team-Up?  Silver Surfer?

Tai tarviiko sen aina olla supersankareita? Godzilla? Marvel Horror? Tales Of The Zombie?

[Vincent]

tämä on toki totta, mutta tässäkin on eräänlainen ourobos-efekti: kun ei ole mitä myydä niin se ei myy yhtä hyvin kuin se mitä myydään.
hämähäkkimiehellä on myös oma lehtensä ja kiitos elokuvien on ehkä aavistuksen tunnetumpi kuin nyt vaikkapa Rautanyrkki, Kuuritari, rautanyrkki ja Voimamies, Luke Cage, Puolustajat tai vaikkapa Howard the Duck joista olisi jo essentialitkin.

Kostajiakin olisi mutta eipä eeppisille tarinoille näillä lakeuksilla jne...

Aku Ankka käy Suomessa kaupaksi kuin leipä, niin jospa Howardillakin olisi mahkuja? Howard the Duckkia voitaisiin julkaista Akussa jatkosarjana nyt kun Disney osti Marvelin  

Tai tarviiko sen aina olla supersankareita? Godzilla? Marvel Horror? Tales Of The Zombie?

Noista kaksi jälkimmäistä voisi ilmestyä Ihmissusi Yössä tai Dracula tyylisenä julkaisuna.

[Veli Loponen]

Eikös John Byrne tehnyt juuri sopivan määrän Kostajia yhdeksi Ihmesarjaksi?

Byrnen Kostajia on useammassa eri osassa. Eka teki kolme jaksoa, sitten vuoden tai parin jälkeen tuli reilun vuoden juoksu ja sitten 80/90-lukujen taitteessa tuli juoksu WCA ja A -sarjoissa. Edeltävässä sekä kirjoittajan että piirtäjänä ja jälkimmäisessä vain kirjoittajana. Määrällisesti riittäisi, mutta ei näistä mitään fiksua kokonaisuutta saisi. Jos Byrnen juttuja ajattelisi, niin ehkä paras vaihtoehto olis Claremontin ja Byrnen Team-upit. Onhan ne kaikki melkein suomeksi jo nähtykin (osa kahteen kertaan), mutta suurin osa on julkaistu 90-luvun alussa tai ennen sitä, joten uusia lukijoita saattaisi löytyä.

Mutta aika pessimistinen oon nykytilanteessa ite Ihmesarjan suhteen. Ellei lopu, niin keskittyy jatkossakin pääosin Hämikseen. Muut sarjat ovat sitten elokuviin liittyviä.

[Rami Rautkorpi]

Ylipäätään tymppii, että joka vuosi toinen ihmis menee Hämikseen. Molemmat, jos ei satu pyörimään leffaa jostain toisesta Marvel hahmosta. 

Niin totta kuin minä olen edelleen hengissä, ikinä ei ole tullut kahta Hämiksen pokkaria vuodessa. Ellei Hämähäkkinaista lasketa. Ties miten sekin oli mahdollista.

Mutanttipuolelta voisi hyvin laittaa Ihmikseen Tekijä-X:ää ja Uusia mutantteja. Siellä olisi aika paljon aukkoa täytettävänä.

[TOSA]

X-factor, New mutants, Wolverine, Excalibur,Alpha flight, X-force...  kaikki käy kunhan ei ole aiemmin suomeksi julkaistu ja vielä kun saisi vaikka kuusi ihmesarjaa vuodessa.

[Jarkko Sikiö]

Ymmärrän kyllä tämän ketjun yleisiä tuntemuksia, itse puhisin Hämiksen osuutta siinä vaiheessa kun minulla vielä oli vieroitusoireita roimasti vähenevän Marvel-tarjonnan vuoksi.

Mutanttien Ihmesarja-pokkarit, kuten elokuvien sivussa vaikkapa Kostajat tai Thor, olisivat kyllä minunkin mieleen, kuten myös joskus toivomani Hulk. Marvelin kauhumateriaalista sen sijaan vasta kesällä julkaistiinkin Ihmissusi yössä ja Draculaa nähtiin jo 2004.

Hämähäkkimiehen puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että hahmon seikkailut ovat hyvin tasalaatuisia monen muun hahmon lehtiin verrattuina. Usealla sankarilla on jokunen hyvä kausi tekijöidensä ansiosta, mutta valtaosa julkaistusta materiaalista on varsin heikkotasoista.

Toimituksellisesti Hämähäkkimiehen kimppuun ei ole päästetty aivan ketä tahansa, joten se heikompi materiaalikin on keskimäärin aivan kelvollista. Tämä näkyy siinäkin, että ajan hammas on kohdellut Hämiksen tarinoita lempeämmin kuin monen muun sankarin seikkeiluja.

Lehtihyllyllä ei ole tarpeen miettiä ostopäätöstä, kun hyvin tietää mistä on kyse ja nyt kun päästiin tämän Ihmesarja 18 -pokkarin esittämään kauteen, odotan seuraavaa Hämis-pokkaria jo aivan mielelläni.

[X-men]

X-factor, New mutants, Wolverine, Excalibur,Alpha flight, X-force...  kaikki käy kunhan ei ole aiemmin suomeksi julkaistu ja vielä kun saisi vaikka kuusi ihmesarjaa vuodessa.

Osasta ei taida olla edes tehty Essentalia vielä ja tiedä miltä osa noista näyttäisi mustavalkoisena kun ne ovat aika värikylläisiä univormujen jne puolesta. Wolvie toimii myös mustavalkoisena (ja sopii myös hiukan nuoremmalle yleisölle koska veri ei erotu).

[Allu]

Uusin Ihmesarja oli loistava. Ja pakkohan sen oli ollakin, useassa tarinassa kirjoittajana oli Roger Stern.

Oli myös muutenkin loistavat tarinat. Heti alkuun Madame Webin ensiesiintyminen. Mainio ajoitus, hahmo nimittäin on olennainen osa uudessa Spider-Man: Shattered Dimensions pelissä.

Salakuljettaja-tarina oli hauska myöskin. Hämis osui jäljittimellä puluun  , eikä älynnyt mennä tunneliin. Mukavaa nähdä, että sankaritkin feilaavat välillä. Taistelu Salakuljettajaa vastaan oli myöskin virkistävä, koska Hämiksellä vaihteeksi oli ylivoima.

Ja sitten oma suosikkini: Mysteerio + selitys ASM 2:n avaruusolennoille! Tämän tarinan olen halunnut lukea jo vuosia. Mahtavaa!

Sankarintappaja oli loistava myöskin. Valkoiselle Tiikerille kävi köpelösti ja pahis tuntui kerrankin tekevän hyviä suunnitelmia. Lisäksi kuvat, missä Hämis murtautuu lattian kautta ovat yksiä parhaimpia ikinä.   

Tinuri-tarina jatkoi laadukasta linjaa. Oli siistiä nähdä Hämis hämistelemässä ilman pukua. Pisteitä myös siitä, että Tinuri mainitsi tehneensä yhden ansoistaan Armottomalle. Marvel-universumin yhteinäisyys on aina mielestäni ollut sen parhaimpia puolia.

Oli hienoa nähdä Nitroa tällaisessa vanhassa tarinassa. Sisällissodassa hahmo oli täysin tuntematon.

Tarina käsiaseista oli harvinaisen kantaaottava ja sitä oli siksi mielenkiintoista lukea.

Lopuista tarinoista ei erityishuomioita, mutta oikein hyviä olivat nekin.

May-Tädin valokuva-albumi oli myös loistava lisä! Se sai Peterin tuntemaan enstistäkin inhimmilliseltä. 

[Lönkka]

Byrnen Kostajia on useammassa eri osassa. Eka teki kolme jaksoa, sitten vuoden tai parin jälkeen tuli reilun vuoden juoksu ja sitten 80/90-lukujen taitteessa tuli juoksu WCA ja A -sarjoissa. Edeltävässä sekä kirjoittajan että piirtäjänä ja jälkimmäisessä vain kirjoittajana.

Piirtäjänä oli numeroissa:
164-166, 181-191, 233 sekä Annual 14.

Piirsi myös West Coastin numerot:
42-57 ja Annualin 4.

[Vincent]

Oli kyllä naurussa pitelemistä, kun Ihmiksen lopussa olleessa esittelyssä Gibbonia kehuttiin "yhdeksi Hämähäkkimiehen kuolettavimmaksi viholliseksi"

[Veli Loponen]

233 ja Annual 14 kertovat että Byrne on tehnyt breakdownsit.

Näiden lisäksi taisi olla vielä yksi annual, jonka Byrne tussasi.