Sarjakuvasi ulkoasu?

[Hege]

Kun katselen vaikka Chris Waren Jimmy Corrigan -sarjakuvaa, niin pitäisin sitä esimerkkinä hyvin loppuun asti mietitystä paketista kansia ja kaikkea myöten. Siispä kysynkin sinulta arvoisa sarjakuvantekijä: Miten paljon mietit sarjakuviesi ulkoasua? Vaihdatko piirrostyyliäsi tarinan mukaan, vai tyydytkö "omaan tyyliisi" ja peruskaavaan pelottava tarina = paljon mustaa ja hilpiä tarina = vähän mustaa. Muokkaatko väripalettia, entäpä kirjasimen mallia, puhekuplien ulkoasua, vaihdatko työvälinettä?

Nimim. En minä jos ei muutkaan

[Veli Loponen]

Nyt kun olen puuhastellut tuon uuden lehden parissa, niin olen huomannut miettiväni ainakin joitakin ulkoasuun liittyviä asioita.
Piirrostyyli on kyllä se ihan sama vanha (enkä yleensä edes pyri sitä muuttelemaan), mutta esim. värityksen kohdalla olen pyrkinyt yhdenmukaisuuteen ja omantyyliseen (jätin kokeeksi liukuvärit liki kokonaan pois yms.).
Vastaisinkin siis kysymykseesi: enpä suuremmin.

[[kivi]]

Vaihdatko piirrostyyliäsi tarinan mukaan, vai tyydytkö "omaan tyyliisi"
---
. Muokkaatko väripalettia, entäpä kirjasimen mallia, puhekuplien ulkoasua, vaihdatko työvälinettä?

Kyllä.

Vaihdan kynää, sivellintä, liitua - ihan mitä tahansa - tarinan mittaan sen mukaan kuin juoni kulkee ja mikä fiilis on. Ainoastaan jatkuvissa, "konservatiivisissa" sarjakuvissa yritän rajata yhteen tekniikkaan, lähinnä sen takia että niissä joutuu kokonaisuuden miettimään pienintä yksityiskohtaa myöten - aika loppuu, jos aikoo kaiken viilata sillai. Puhdas kollaasisarjakuvakohtaus on kyllä vielä tekemättä, ans kattoo. Novellikuvituksia sen sijaan olen tehnyt mm. ruohoista, tupakasta, rautanauloista ja kalasta, valokopiokoneella.

Näin siis lapsesta asti. Aina pitää kokeilla ja läträtä. Samalla tavalla saatan akryylillä ja guassilla maalatessa hakea uutta sotkemalla vaikkapa erikeeperiin sotkettua hiekkaa, hiilipölyä ja paperisilppua muiden maalien sekaan.

Mutta alkuperäinen kysymys sisältää kaksi kohtaa, jotka tässä kääntyvät toisiaan vastaan. Juuri siksi että muuttelen metodeja, saattaa kokonaisuus varsinkin vanhemmissa tarinoissani jäädä hajanaiseksi ja vaikeaksi lähestyä, verrattuna siihen, jos piirtäisin kaiken aina samoin. Niissä into ohittaa taidon liian usein, ja ihmekö tuo jos oudolla kynällä tekee.

Jatkuvuus ja kurinalainen kerronta on hyvä työväline sekin. Sillä luodaan puitteet, joiden pienikin rikkominen on sitten dramaattisempaa.

[Hege]

Piirtotavan vaihtelua tarinan sisällä käytetään yleisesti eri osien kuten takaumien erottamiseen pääjuonesta. Mieleeni ei ollut edes juolahtanut kiven mainitsema metodit fiiliksen mukaan työtapa, siinä voi syntyä hyvinkin mielenkiintoista jälkeä.

Eräänä esimerkkinä tyyli- ja työtapavaihteluista Sienkiewiczin kuvitus Elektra Assassinissa (galleriat löytyvät sivun alareunasta):
http://www.wordsandpictures.org/elektra/maingallery.html

Lähinnä kun olen mielessäni pyöritellyt erilaisia dekkari, fantasia ja kauhutarinoita, niin olen pohtinut oman tyylini rajoituksia ja muutostarpeita jotta se paremmin sopisi tarinaan. Ja näitä pohditaankin paljon, sillä en saa paperille aikaiseksi mitään, ellen ole miettinyt piirrosta täysin läpi etukäteen.

Sitten jatkokysymyksenä, kokeeko joku olevansa tyylinsä vanki, eli ei voi tehdä joitakin tarinatyyppejä, koska oma tyyli ei siihen sovi? Esimerkkinä olisi vaikka Rip Kirbyn tarinat tehtynä Masin kuvitustavalla. (No voisihan se olla ihan hyvä, kukas minä olen kieltämään.)

Itse koen olevani pikemminkin vähäisten taitojeni vanki.

[Leo]

Minäkin ajattelen olevani huonon piirtotaitoni estelemä. Tämä johtaa siihen, että jo sarjista suunnitellessa pitää miettiä että mihin pystyy. Minun taidoillani ei siis tehdä mitään Linnut ja meret henkistä alpparia.

[Hazart]

Minun taidoillani ei siis tehdä mitään Linnut ja meret henkistä alpparia.

Ei vielä, mutta jos treenaat kovasti niin kahdenkymmenen vuoden päästä teet hienommankin! Sarjakuvan tekeminen ei sovi laiskoille ja kärsimättömille (yritän todistaa itselleni, että tuo ei pidä paikkaansa). Olisinpa minäkin aloittanut Leon ikäisenä ja saanut tällaisen Kvaakin. Olet Leo etuoikeutettu!

Itse teen sarjikseni tällä hetkellä tyylillä, joka on muotoutumassa omakseni. Ja strippiä taas toisella tyylillä. Haluaisin kehittää vakaan tyylin. Tai ennemminkin useita. Siitä olisi sitten hyvä lähteä säätämään ja kokeilemaan uusia uria.

[Axuz]

[Ei vielä, mutta jos treenaat kovasti niin kahdenkymmenen vuoden päästä teet hienommankin! Sarjakuvan tekeminen ei sovi laiskoille ja kärsimättömille (yritän todistaa itselleni, että tuo ei pidä paikkaansa). Olisinpa minäkin aloittanut Leon ikäisenä ja saanut tällaisen Kvaakin. Olet Leo etuoikeutettu!

Olet oikeassa Hazart... Leolla on hyvin pullat masussa. Antaisin toisen munuaiseni, jos olisin tajunnu tehdä sarjakuvia jo Leon ikäisenä... no, tarkemmin ottaen, teinkin about puol vuotta, kunnes muut "leikit" korjas tämän miehen pois tuhertelemasta ja palautti piirustuspöydän ääreen uudelleen vasta n. 15 vuoden kuluttua! Siinäpä kunnolla tuhlattua elämää, eikä musta silti tullu Suomen telinevoimistelun MM-mitalistia, eikä eläinlääkäriä, eikä ulkomaankirjeenvaihtajaa, eikä oikeen mitään muutakaan, mitä alun pitäen oli "suunniteltu"... Mut olishan sen 15 vuotta siitä välistä voinu kai huonomminkin käyttää. Vaikka keräämällä perhosia tai tanssimalla jazz-balettia...

Kylillä kerrotaan legendaarisesta taiteilijasta, joka juuri ennen kuolemaansa ehti harmitella vain yhtä asiaa elämässään. Sitä, ettei koskaan tullut piirtäneeksi sarjakuvia... Enivei... Leo... valinta on sinun, eikä tähän liittyvää ammattia kukaan täysjärkinen täällä kirjoitteleva sulle suosittele. Jos asuisimme Japanissa tai ehkä jo Keski- tai Etelä-Euroopassakin... voisi sitä suositteluakin jo ehkä sitten harkita. Tää on kivikkoinen ja vaikea tie. Työllä ja hiellä sinun tulee totisesti leipäsi ansaitseman. Mutta tieto on aina omaksuttavissa, taito opittavissa (paitsi musiikissa, jos jätkällä ei ole milliäkään musiikkikorvaa, ei oo mitään asiaa musiikin huipulle...) ja kuten Hazart sanoi, 20 vuoden uurastuksen jälkeen teet varmasti vielä paremman opuksen kuin Tietäväinen. Mutta kuinka moni jaksaa sinne asti? Tässä ne jyvät karsitaan...

Huipulle kandee kuitenkin yrittää vain, jos rakastaa tuulisia paikkoja. Siellä nimittäin tuulee...

[Axuz]

Aijaijaijai... niin joo. Itse kysymykseen:

Kuvitustyylin vaihtamista takautumiin tai uni- ja muistelukohtauksiin on kyllä tullu käytettyä, mutta Kiven mainitsemaa tyylin vaihtamista kesken kaiken fiilispohjalta ei... vaikka oonki törmänny tällä tavalla toteutettuihin teoksiin ja tykänny useimmiten... jos joskus saan ja jaksan ja viittin ja rohkenen ottaa itteäni niin kovan persniskaotteen kuin purtuine kynsinauhoineni kykenen, niin ehkä vielä joskus, sitten joskus... kun Kiinasta tulee Japanin tärkein kauppakumppani, Yhdysvallat aloittaa yhteistyön Pohjois-Korean kanssa ja mammutit herätetään uudelleen henkiin... ni ehkä sitten teen oman novellikokoelman tai sarjakuvanovellin, jossa ehkä kokeilen tuota Kiven mainitsemaa fiilishommelia...

Kyllä mulla sisällön luonne ja tarina vaikuttaa kuvitustyyliin. Joskus myös kohderyhmä vaikuttaa himmeesti. Tyylejä vaihtelen myös välineitten osalta. Koska erilaiset välineet ja niillä jäävä jälki heijastavat ulos erilaisen fiiliksen. Toisin sanoen, riippuen sisällöstä, tarinan luonteesta, sen tyylistä, kohderyhmästä ja kerronnan lajista, saatan vaihdella kuvitustyylin lisäksi paljonkin niitä materiaaleja, joilla kuvitan...  

Muita keskenkaiken tehtyjä tyylivaihtoja (kuten esim. tarinan luonteen ja sisällön suhteen) tulen luultavasti karsastamaan vieläkin muita enemmän. Sekoittelen mielellään keskenään kaikenlaista, mutta en vaihtele päikseen...

Älkää jättäkö juomaanne ilman valvontaa! Sekoittakaa ne aina itse...

[Tuuk42]

Huipulle kandee kuitenkin yrittää vain, jos rakastaa tuulisia paikkoja. Siellä nimittäin tuulee...

No pistää pipon päähän ettei rupea palelemaan.  


Ja itse kysymykseen...


Eli tarkoitus hakuisesti vaihtelen ja yritän vaihdella tyyliä aina jutun mukaan. Harmittaa kun olen joskus ala-asteen viimeiseltä/ ylä-asteen ensimmäiseltä asti piirtänyt tuollaista pseudomanga tyyliä noin useimmiten. Tyyli on jäänyt liikaa päälle ja välillä aina tulee inhoreaktio, että "eikö nyt joskus voisi piirtää ihan realistisestikin. Argh!". Useimmiten nämä ovat kuitenkin varsin lyhytaikaisia.

Nyt olen yrittänyt opetella sellaista fotorealistista tyyliä, huonolla menestyksellä.  

Kyllähän sitä ulkoasuakin tulee mietittyä, ei aina välttämättä tietoisesti, mutta jollain tasolla kumminkin.