Kiitokset Kokkilan Timolle kommenteista; ja juu, kuulinkin jo yhteistyöstä sarjakuvakeskuksen kanssa, [EDIT:] mutta heidän projektinsa ei ole se joka sarjani syrjäyttää, vaan kyse on jostain ihan muusta. Se että tämä jatkui näinkin pitkään on kyllä eläkkeelle menneen päätoimittajan Sirkku Kuusavan ansiota, joten kiittäkää häntä, älkää minua.
Tällaisessa tilanteessa mietin mieluummin asioiden hyviä puolia. Pitkän, n.200-sivuisen tarinan sovittaminen kuukausittaisiksi kahden sivun jaksoiksi on epäkiitollinen ja oikeastaan mahdotonkin tehtävä. Alkuperäinen syy siihen oli se, ettei sarjan ensimmäistä osaa kirjoitettu jatkosarjan muotoon.
Kun olen kohta tehnyt Koululaiseen tarvittavat loput jaksot, minulle jää puolisen vuotta (=juuri ja juuri) aikaa saattaa tarina loppuun, ennenkuin päivätyö on pakko aloittaa; mutta nytpä voinkin tehdä sen rauhassa; ilman ulkopuolelta tulevia paineita. Mikä on oikeastaan aika erinomaisen hyvä asia. Tämä toimii kuitenkin paremmin albumimuodossa, ja tuntuu hyvältä että voin tehdä päätöksestä sellaisen kuin haluan, ilman että tarvitsee hermoilla mitä toimittajat siitä tuumaisivat.
Hieman ehkä harmitti se, että olisin ollut kyllä valmis aloittamaan jonkun uuden sarjan lehdessä, jonkun sellaisen joka olisi paremmin toiminut yksittäisinä jaksoina; mutta siitä ei keskusteltu. Toisaalta, olen todennut että näin onkin parempi.
Voin ihan hyvin tehdä ja julkaista sarjakuvia oikeastaan päivätyön ohessa, eipä tarvitse olla velkakierteessä ja murehtia millä seuraavat laskut maksetaan. Olen sitäpaitsi myöskin huomannut, että hyvää sarjakuvaa voi kyllä tehdä ilmankin, että tuhertaa yhtä sivua 40-80 tuntia. Ja kokemuksen myötä oppii piirtämään nopeammin.
