No nyt tulee taas noustua valtavirtaa vastaan toteamalla, että mielestäni Spiderman 2 oli yhtä hyvä ekan hämis leffan kanssa (siis Raimin ohjauksista).
Antakaa se anteeksi älkääkä nyt ainakaan lyökö kasvoihin.
Mielestäni näitä kahta hämis filmiä ei voi edes pahemmin toisiinsa verrata.
Eka oli ihan puhtaasti "ilolentely", jossa Parker huomasi saaneensa supervoimat, mikä oli miehestä niin valtavirran mukavaa.
No kai sitä nyrkin iskut sattuivat, mutta pohjimmiltaan hahmon käyttäytyminen oli tätä "Jee! Muutuin supersankariksi ja pääsen tappelemaan vieläpä oikean superkonnan kanssa" tyyliä.
Spiderman 2:dessa puolestaan on koko homma alkanut jo maistumaan puulta ja muutenkin filmin tunnelma on huomattavasti ekaa osaa synkempi/surullisempi.
Ekassa osassa Parker myös paljolti vain totutteli voimiinsa, kun taas kakkos osassa on panostettu Parkerin inhimillisyyden kuvaamiseen.
Näyttelijätyöltään elokuvasta en natistavaa löytänyt, vaan nautin kyllä veikkojen roolisuorituksista.
Huumori nauratti, eikä yliampuva toiminta haitannut.
Kuten topicissa on jo todettu, se oli mukavan sarjakuvamaista.
On totta, ettei Mustekala koskaan heittänyt autoa, jossa oli ihmisiä sisällä, mutta kun katsoin pätkää kankaalta niin en kyllä mokomaa pienseikkaa huomannut.
Myöskin Mustekalan idea, että tietolähde on parasta tappaa heittämällä sitä autolla oli sangen hölmö veto.
Mutta ehkäpä asiassa vaikutti Mustekalan romantisoiva puoli, joka halusi suoda nörttipojalle mahiksen päästä käpälöimään teatteritähteä?
Jos elokuvassa todellakin tökki jokin, niin se oli se junanpysäytys kohtaus, joka mielestäni oli niin tragikoominen ettei ole tosikaan.
Tosin tämän jälkeen tullut kohtaus, jossa junan matkustajat kantoivat oli itseasiassa liikuttava.
No leikatakseni tämän lyhyeen.
Kuten olen sanonut aiemmin, olen pitänyt nykyisistä sarjisfilmatisoinneista (Daredevilia [tämä ei todellakaan ole Affleckin syytä] ja Hulk lukuunottamatta) ja samoin pidän myös valtavasti Spiderman 2:desta.
