Nimi voisi oikeastaan olla Spider-Man 2: Sielun pitkä pimeä teeaika...
Parempi kuin ensimmäinen ja erittäin viihdyttävä. Elokuva lähtee liikkeelle suoraan siitä mihin ykkösosa jäi, ja oikeastaan tuntuu täysin samalta maailmalta, ikään kuin elokuvat olisi kuvattu putkeen. Sarjakuvien hyväksi havaitun perinteen mukaan Peter Parkerin ongelmat senkun kasvavat elokuvan edistyessä. Pulmina ovat pitkälti samat jutut kuin ensimmäisessä osassakin, mutta vielä pahempina. En nyt viitsi juonta sen kummemmin käydä läpi kuin: Peter opiskelee ja käy töissä, välttelee Harrya ja Mary- Janea ja huolehtii May- tädistä. MJ näyttelee, Harry tuskailee isäänsä ja rahoittaa Otto Octaviuksen jotain fuusioenergiaprojektia, jota ei onneksi ihmeemmin yritetä perustella todentuntuiseksi. Koe menee pieleen, Otto napsahtaa, Tohtori Mustekala alkaa riehumaan. Hämis kamppailee hänen ja halunsa omaan elämään kanssa.
Elokuvan vahvuus eli jatkuvuus ensimmäisestä on myös sen heikkous, koska usein tuntuu vain siltä että katsoo toistoa edellisestä. Täällä ne taas ovat, voima ja vastuu, palava talo, tiedemies joka sekoaa ja saa voimat…jne. Tällä kertaa kokonaisuus vain toimii paremmin, jo senkin vuoksi että pahista ei ole verhottu Power Rangers- asuun, eikä käydä pitkiä keskusteluja naamiot päällä. Molina suoriutuu hienosti Octaviuksen roolista ja metallilonkerot ovat vaikuttavia. Toiminta on monessa kohtaa mielettömän näyttävää ja Hämähäkkimiehen loikat upeasti toteutettuja. Jos olisin 12- vuotias, olisin varmaan ollut taivaassa.
Spider-Man 2: seen on silti tungettu jo hiukkasen liikaakin materiaalia ja Peterin mielenmuutokset tuntuvat vähän keinotekoiselta, vaikka käsikirjoitus yrittää välttää sitä lapioimalla opetuksia vasten Peterin sekä katsojan naamaa jättimäisin liikkein pitkien jaarittelevien puheiden muodossa. MJ esittää pääosaa Oscar Wilden "The Importance of Being Earnest"issa, ja ilmeisesti näytelmän nimi on otettu draamakohtausten ohjenuoraksi.
Huumori on pääosin hauskaa, lähinnä Jamesonin ansiosta, mutta esim. kohtaus hississä on myös varsin onnistunut ja odottamaton. Maguire on nappivalinta päärooliin, ei hänestä tässäkään voi valittaa. Dunst menettelee ottaen huomioon ettei hahmo ole erityisen kiinnostava tai persoonallinen- ja päätyy taas lopussa kirkumaan hädässä kuten ykkösessäkin. James Franco saa myös pari kivaa hetkeä ja loppu on kiinnostava. Raimi ohjaa energisesti ja pitää kokonaisuuden hallussaan ( yhdessä kohtauksessa mukana myös eräänlainen Evil Dead- kamerajuttu sekä moottorisaha…!).
Spider- Man 2 hyppii eestaas paatoksen, saippuaoopperan, toiminnan ja huumorin välillä, pääosin onnistuen. Silti esim. kohtaus jossa Peter päättää olla auttamatta pahoinpitelyn kohteena olevaa miestä keskellä kirkasta päivää vain siksi että on päättänyt olla olematta Hämähäkkimies ei vain toimi, ei hahmon eikä järjen kannalta. Lopussa mennään puhtaan siirapin puolelle, mutta myös pedataan jatkoa suhteellisen tehokkaasti. Kokonaisuus tuntuukin hieman siltä mistä on peräisin, eli uudelta osalta Hämähäkkimiehen jatkuvia seikkailuja. Kuukauden sijaan pitää vain odottaa pari vuotta jatkoa.
Niin, ja Stan Lee sekä Bruce Campbell vilahtavat taas lyhyesti. Leetä ei huomaa jos räpsäyttää silmiään väärässä kohtaa. Mukana myös hahmo nimeltä Ditkovich...
****
Hmmm...eikös se ollut sittenkin käännetty teehetki...?
