Minulla oli kai liiaksi Pieniä voittoja mielessä, kun tartuin Blastiin, siinä määrin opuksen harmaus vei puhdin lukukokemuksesta. Ihmishahmojen inhimillisyys paistoi toisinaan lävitse Larcenetin tarinassa, vaikka kovin ankeaa ihmispolon tilaa tässä käsiteltiin, ja positiivisemmissa sävyissä tekijä on enemmän omimmalla alueellaan. Osa teoksen ajatuksista oli kuitenkin hyvin viety perille asti ja pikkunokkeluudestaan huolimatta pidin mm. opuksen viimeisen ruudusta.
Harmaata tai ei, kuvitus on tasokasta, ja Pääsiäissaaren kivipatsaat vaikuttavan jykeviä näin paperillakin. Larcenetin ihmisraunio tuskin niitä pääsee katsomaan, mutta kannattaa käydä siellä suunnalla, mikäli sattuu olemaan sitä sorttia, että mm. Stonehenge tekee paikan päällä koettuna vaikutuksen.
