Manu Larcenet

[VesaK]

Syksyllä WSOY julkaisee Larcenetin kehutun ja palkitun Le combat ordinaire -albumin nimellä "Pieniä voittoja".
Se ei tosin ole pahkasikailua, ainakaan niin paljon kuin "metsien ikämies".

Ja, kuten valistuneet jo tietävätkin, Larcenet vierailee Helsingin XXI sarjakuvafestivaaleilla 23. - 24. syyskuuta.

[Kananjalka]

Manu Larcenet, tuo ranskalainen uuden sukupolven sarjakuvapiirtäjä. Uusi nimi minun korviini. Hänen tyylinsä on merkittävän ''löysä'' ja hyvä. Äskettäin (?) julkaistiin Robin Hood: Metsien ikämies.
Oletteko ostaneet tämän kyseisen Manun albumin? Mitä mielte olette tästä sarjakuvasta tai koko henkilöstä? Onkos muuten tämä ensimmäin Manu Larcenetin albumi julkaistu suomeksi? Onko lisää luvassa?

Robin Hoodista sitä vain, että minä tykkäsin. Aluksi luulin, että albumi oli suunnattu enimmäkseen lapsille, mutta ''mulkvist'' ja sun muista kirosanoista huolimatta oli varsin mahtava sarjakuva. Raakuuttakin jopa oli, jonkun verran. Vähän.
Kannibalismiakin oli. Heh?

Elikkä, mitä mieltä olette kyseisestä henkilöstä ja kyseisestä albumista?

[keijoahlqvist]

... dialogi keinotekoisen nokkelaa eivätkä tapahtumat jaksaneet yllättää. Piirrospuoli on kylläkin hauskempaa ja hienompaa kuin mikään vähään aikaan.

Lisätään vielä että sarjassa oli toki huiman hauskat hetkensä. "Totuudella on fiktion rakenne"... "Sa- saraseeni..." 
Ei liene väärin väittää että taustalla kummittelee Ahmed Ahne. Mukavia olivat myös pikkuruisten taustahahmojen avulla tehdyt sarjakuvaviittaukset.

Olen Timon linjoilla. Pientä kosiskelun makua, myös oheishahmoissa. Olis odottanu tarinarakennetta, sikälikin että loppu oli naseva. Ehkei siinä ollut yllätyksiä mutta virkistävää omituisuutta Maria-jaksossa.

[Curtvile]

olinko muka ainoa joka bongasi Römpötin keh.. kritiikin Larcenetille ja pieniä voittoja -albumille? (Helsingin sanomat 09.09.06 C3 "Elämästä voi selvitä hengissä")

säilyttääkseen moraalisien selkärankansa muisti mainostaa Robin hoodin- metsien ikämiehen olevan "vain tavanomaista parodiaa".
Mielenkiintoisia huomioita Larcenetista taustoja ja niin poispäin vaikka osa lainauksista on tahattoman komiikan helmiä.

Pieniä voittoja on kyllä nasevampi teos kuin Robin Hood, mutta odottelen vielä sitä larcenetin suomennettua albumia jonka olen valmis ostamaan hyllyyni.
Tuli sitten sarjisfestareille eli ei.

[Jurpop]

Ostin tuon "Pieniä voittoja" eilen ja luin sen aika pikaisesti. Aika kevyehköä piirrosjälkea tuki mukavan paksu juoni ja huolelliset henkilöhahmot. Tykkäsin kyllä. Tosin samaan aikaan ostamani Trondheimin pätkätöitä ja rakkautta oli vielä parempi!

Niin juu. Siinä pienissä voitoissa oli suomalaisittain katsottuna vähän rohkeaa huumepolitiikkaa, mikä pisti silmään. huomasiko kukaan muu?

[VesaK]

Pieniä voittoja albumi on saanut mm. katolisen kirkon tunnustuspalkinnon (Angoulêmen festeillä), mikä pistää miettimään MITÄ savua Vatikaanin piipuista nousee... 

[Jurpop]

hahah Mitenkähän "jyrkkiä tötsyjä" sanotaan alkukielellä?

No tottapuhuen sarjakuvallahan oli toki paljon vakavampiakin teemoja mm. yksinäisyys, masennus, perhe /pari suhteen ongelmat ja anteeksianto & sovitus ja lopussa vielä poliittisia kysymyksiä äärioikeiston noususta. Että ei sinänsä mikään hutilyönti vatikaanilta.

[VesaK]

Des Gros pétards, Georges!
Des gros pétards!!!
Big pétardos!
Maximum bamboule!

Näin kannattaa huudella kun seuraavaksi kohtaatte ranskantaitoisen poliisimiehen.

[puro]

Arvostelu lisätty tänne.

-P.

[Petteri Oja]

Erinomainen albumi tää Pieniä voittoja. Mulle oli uutta Puron arvostelussa paljastama seikka että tämä oli neliosaisen sarjan avaus; toimi mielestäni erinomaisesti myös yksittäisenä teoksena. Mutta aina parempi jos jatkoa tulossa! Toivottavasti WSOY:n usko ranskalaiseen laatusarjakuvaan jatkuu ja saamme jatkossa Pieniä voittojakin albumin per vuosi kuten Jussi Jänistä, Jeania ja Maalaria ja merirosvoja.

Aika hienoo kun WSOY suomentaa näinkin montaa hyvää sarjaa säännöllisesti.

[Curtvile]

Pieniä voittoja 2: Elämän oppitunteja on ilmestynyt.
Mikäköhän lentävä lause Larcenetilta tällä kertaa lohkeaa?

[puro]

Pieniä voittoja 2: Elämän oppitunteja on ilmestynyt.
Mikäköhän lentävä lause Larcenetilta tällä kertaa lohkeaa?

Tykkäsin itse niin paljon tuosta ykkösosasta, että menee kyllä hankintaan. Toivottavasti muutkin innostuvat, ettei tyssää kahteen osaan, vaan saadaan sarja kokonaan suomeksi.

[Matti Karjalainen]

Pieniä voittoja 2: Elämän oppitunteja on ilmestynyt.

Otin varaslähdön ja kävin hakemassa tämän pois Akateemisesta kirjakaupasta silläkin uhalla, että Sarjakuvafestivaaleita olisi saanut festarialennusta. Ja jumatsuka että Larcenet osaa olla hyvä! "Pieniä voittoja" on samanaikaisesti hauska, koskettava ja ajatuksia herättävä. Vuoden parhaita suomeksi julkaistuja sarjakuvia, joka lyö "Jeanin elämää" sen omassa tyylilajissa ja jolle ei "uuden aallon ranskalaisista" pärjää kuin Lewis Trondheim parhaimmillaan eli toisin sanoen "Jussi Jäniksen ihmeellisissä seikkailuissa".

[Hege]

Ja jumatsuka että Larcenet osaa olla hyvä! "Pieniä voittoja" on samanaikaisesti hauska, koskettava ja ajatuksia herättävä. Vuoden parhaita suomeksi julkaistuja sarjakuvia, joka lyö "Jeanin elämää" sen omassa tyylilajissa...

Tähän saakka samaa mieltä. Albumin luettuani oli sama tunne kuin Jeanin elämää 5:sen jälkeen, että nyt tuli luettua jotain hyvää. Juuri tuo tunteiden vuoristorata on hienoa, ensin nauretaan, sitten surraan, sitten taas nauretaa ja taas surraan.

[Irene]

Luin pikapikaa Pieniä voittoja - Elämän oppitunteja, ja täytyy sanoa että oli erilainen lukukokemus. Näköjään tälle sarjalle on ehtinyt muodostua innokkaita faneja täälläkin? Itselle ei nyt ainakaan vielä tällä kertaa hirmu lujaa kolahtanut, mutta antoihan tuo pureskeltavaa.

Tosi hienoja olivat yllättävästi väliin putkahtavat "päägalleriat", siis piirrokset "oikeista ihmisistä". Ihaillun taiteilijan julkinen kuva ja todellinen minä oli luonnehdittu aika osuvasti. Ja alzheimer-pappa antoi pohdiskeltavaa.