Ja vielä jos puhutaan lehdistä ja albumeista, niin lehden maine "mediana" on pilattu ikävästi. Kukaan ei osta lehtiä (lue kovin moni). Seuraavaksi pilaantuu antologia-albumi, ja sitten kukaan ei osta niitäkään enää. Näin valoisalla päällä tänään.
Aika pitkälle tuon ongelman profiloisin tähän niin monia kvaakkilaisiakin työllistävään Egmontiin.
Lehtijulkaisujen lippulaivahan heillä on Myrkky, ja se on siis se sarjakuvalehti johon muita sarjakuvajulkaisuja Suomessa verrataan. Lehden ulkoasu on samaa osastoa BonBonin Pollen Munkit ym. -yrjömakeispussien kanssa, sisällä profiilin määrittää kättelyssä Pera Pervo. Vaikka siihen palkattais Jumala piirtäjäksi, se ei pelastaisi kokonaisuutta. Toista kertaa ei lukija lehteen tartu.
No, kustantajan linjahan pitää;-) Kun alunperin hyvienkin sarjojen käännökset ovat heillä tuskin ymmärrettävää kieltä (katsokaa vaikka Far Side -käännöksiä, ja arvatkaa mikä on ollut vitsin kärki), tekstaukset ladottuja tai horjuvasti 1:1-koossa riipusteltuja, ja kaikesta paistaa muutenkin läpi kaikinpuolinen _halpuuus_ - onkse ihme jos mielikuva on mitä on.
No, tuo käännöspuoli ei oo yksin Egmontin ongelma. Mikähän siinä on, että niin kirjallisuuden kuin sarjakuvien (ja erityisesti sanomalehtisarjakuvien) kielen taso on valunut 20 vuoden takaisten videosuomennosten tasalle. Eikö kukaan enää oikolue, missä ovat kustannustoimittajat?
Aku Ankan on helppo voittaa palkintoja tässä kisassa:-) Ihan syystä on Sanomamagazines Finland profiloitu "eri lafkaksi" kuin Egmont, Tampereen-toimiston tuotokset saattaisivat tappaa jopa Akkarin suosion, jos nämä kustantamon Jekyll ja Hyde mielessä yhdistyisivät.
Taitaa olla edelleen suuri osa nykyisistä näennäisistä ammattilaisistakin tekijöistä verokalenterin perusteella pelkkiä harrastustöhertelijöitä.
"Not me, baby, I'm too Precious! F*** O**!"
(Pretenders: Precious)
:-)
Kapea saattaa leipä olla, mtta kyllä sarjakuvalla elää, varsinkin jos tekee alalla muutakin kuin vain piirtää.
