En tunne herran koko tuotantoa mutta kuuluu suosikkeihini, lajissa "surrealistista tolkuttomuutta sarjakuvina"...
Nicolas de Crécy (s. 1966) kuuluu Ranskan "uuteen aaltoon", tehnyt töitä lähinnä animaatioiden parissa (mm. Disneyllä) mutta sittemmin yhä enemmän sarjakuvia. Tyyppi ärsyttää työkavereitaan sillä, että piirtää valoa nopeammin - useimmiten sarjakuvat ovat siis suoraan tussattuja/piirrettyjä, ilman luonnosvaihetta... Innovatiivinen tyyli aiheuttaa sen, että juonet ovat vähintäänkin hämäriä/hiomattomia. Animaatiovaikutteet ja -tausta näkyvät töissä. Värit ovat todella hienot. Kynänjälki on vaikuttavaa.
Koko de Crécyn perhe (rikasta ja vanhaa Ranskalaista laatua...) on muuten täynnä rasittavan lahjakkaita ihmisiä, mm. veli Etienne on tekee elektromusiikkia joka räjäyttää tajunnan (ja aina välillä Ranskan hittilistat). Pitää vielä mainita, että Nicolas'n ullakkoasunnon vessasta on suunnattoman hieno näköala suoraan Sacre Coeurin kirkolle. Ooh!
Alppareita tähän asti:
1989 - Bug Jargal (Editions Ruçager) :
avec Sylvain Chomet au scénario
1991 - Foligatto (Humanoïdes Associés) :
avec Alexios Tjoyas au scénario
Léon la came (Casterman) :
avec Sylvain Chomet au scénario
* 1995 - Léon la Came
* 1997 - Laid, pauvre et malade
* 1998 - Priez pour nous
1994 - Costumes aquatiques (Editions Jours de Fête)
1995 - Cafés moulus (Editions le Lézard)
Bibendum Céleste (Humanoïdes Associés) :
* 1994 - Tome 1
* 1998 - Tome 2
* 2002 - Tome 3
Ihan hämärä juttu. Tästä ei ota mitään tolkkua tarinallisesti mutta komealta näyttää!!! Väri.
Monsieur Fruit (Le Seuil) :
deux volumes (1995 et 1996)
Sympaattisia, animaatiotyylisiä tarinoita. M/v.
2002 - Lisbonne, voyage imaginaire (Casterman)
2003 - Prosopopus (Dupuis)
Salvatore (Dupuis) :
2005 - Tome 1. Transports amoureux. Väri.
Surrealistisromanttinen seikkailu superauton rakentamisesta, rakkaan löytämisestä Etelä-Amerikasta ja isosta possusta joka kadottaa porsaansa (?!). Tolkuton juoni, animaatiomainen käsittely: paljon vauhtia, vähän tapahtumia. Odotamme innolla kakkososaa...
Netistä löytynyt arvostelu ko. alpparista, allekirjoitan aika pitkälle:
Salvatore: Transports amoureux is the first album in what is promised as an ongoing series written and drawn by Nicolas de Crecy. When De Crecy broke into comics a decade ago he was one of the most innovative visual stylists working in the medium, stringing together a collection of classics (Foligatto, Leon la came, Bibendum celeste) in quick succession. Ten years later, he remains one of the most interesting artists working in the field. Salvatore, while drawn in a more spare style than much of his work, will not disappoint fans looking for another eye-pleasing tome. Nonetheless, this time out De Crecy's visual style seems completely let down by the script.
The story of Salvatore revolves around an anthropomorphic bear who fixes cars, while longing for his childhood sweetheart. In the first volume he is visited by a myopic pregnant pig named Amandine. Salvatore fixes her car, steals a part for his own vehicular invention (intended to transport him to his lost love in South America) and tries to make a deal for more car parts. Along the way there is a beautiful set piece in which Amandine loses control of her car (the absolute highlight of the book), but little else happens.
In many ways, this is typical of the new album phenomenon launched by Poisson Pilote. The books of Joann Sfar, for example, often carry on with little in the way of plot progression or narrative closure, resulting in a seemingly endless series of to-be-continued books that do not stand on their own merits. This is a break with the classical tradition in which most albums were self-contained, even when the story continued in other volumes. Here, however, De Crecy does little other than introduce the protagonist of the series and sketch the central theme. On its own, it is not enough. The book feels incomplete, because it is incomplete -- deliberately so. Moreover, so little is introduced that it was hard for this reader to generate any interest in the inevitable second part.
For lovers of De Crecy's art, of which I am most definitely one, the hollow story places Salvatore on a level only slightly above his sketchbooks (Monographie, Plaisir de myope, Des gens bizarres, Cafes moulus), which is not what most people are looking for from a full-fledged comic book. And that's the problem, it's not a full-fledged work, but a promise of something larger. So, I'll get back you when it's finished for a final verdict, but as a stand-alone volume, Transports amoureux is a disappointing way to kick off what is hyped as an innovative new line.
Aihe: De Crécy (Luettu 2450 kertaa)