Vesivärit, paholaisen keksintö?

[Ossi Hiekkala]

Yksi ratkaisu on myös tehdä tuubiväreistä valmis sekoitus ja säilöä se filmipurkkiin. Hyvä juttu on siinä, että käytettävissä on oikea sävy valmiina. Huono puoli on taas siinä, että väri alkaa homehtua aika pian. Kannattaa säilöä jääkaapissa ja päästää purkkiin ilmaa väliajoin. En tiedä vesiväreistä mutta akryyleillä tuo homehtuminen on kyllä yleistä. Kiva ottaa purnukka käyttöön ja haistaa kellari kannen avautuessa.

[keijoahlqvist]

luulisi että joku olisi tähän mennessä älynnyt laittaa ihon sävyä purkkiin asti.

Siis (saunovan/palelevan/krapulaisen ns. valkoihoisen ihmisen) ihon sävy hämärässä, ilta-auringossa, pilvisellä säällä, neonputken valossa, nuotiolla - ja yleensä kaikissa eri valo-oloissa; sen lisäksi suhteessa ympäröiviin väreihin?

Jos luet muutaman väriopin ja kokeilet Albersin väririnnastustehtäviä, löydät esimerkkejä siitä kuinka viereinen väri vaikuttaa siihen minkäväriseksi "näet" ihon värin.

Ja valossa eri kuin varjossa. On siinä sarkaa purkittaa ihonväriä. Vaativaa vain osata ottaa oikeasta purkista oikeaan kohtaan.

[Jyrki Vainio]

Siis (saunovan/palelevan/krapulaisen ns. valkoihoisen ihmisen) ihon sävy hämärässä, ilta-auringossa, pilvisellä säällä, neonputken valossa, nuotiolla - ja yleensä kaikissa eri valo-oloissa; sen lisäksi suhteessa ympäröiviin väreihin?

Eikun tahtoo sitä sarjakuva-ihonväriä joka on joka ruudussa, kaikissa tilanteissa aina samanlainen ja tasainen - ja vielä kutakuinkin kaikilla hahmoilla, ehkä yhtä tai kahta kiintiöeksotikkoa lukuunottamatta (tai paitsi jos kauhistuu ja naama on valkoinen, suuttuu tai tukehtuu niin on punainen - ja ehkä Lucky Luke tyyliin vihreä jos on kateellinen).

Ossi: miksi se filmipurkki tarvitsee kannen? Eikö homeelta välty jos pitää auki? Vai oletkio niin riuska liikkeissäsi, että suojakansi tarvitaan?

[Ossi Hiekkala]

Ossi: miksi se filmipurkki tarvitsee kannen? Eikö homeelta välty jos pitää auki? Vai oletkio niin riuska liikkeissäsi, että suojakansi tarvitaan?

Haihtuuhan se vesi sieltä. Akryylien kanssa erityinen ongelma. Ja vesi(väri)vahinkojen välttämiseksi se kansi on tosiaan aika kiva juttu.

[Jyrki Vainio]

Haihtuuhan se vesi sieltä. Akryylien kanssa erityinen ongelma. Ja vesi(väri)vahinkojen välttämiseksi se kansi on tosiaan aika kiva juttu.

Kah, mutta kun vesivärin kanssa tuo ei ole ongelma: vesi haihtuu, mutta pigmentti jää. Kuten yllä sanoin, tuubivesiväri kovettuu vesivärinapin kaltaiseksi aineeksi, joskin helposti murenevaksi, jota sitten voi napin tavoin käyttää kostuttamalla uudelleen.
Ja sama pätee litkuihin: minä väritän tämmöistä yksinkertaita muovista sekotuspalettia käyttäen (siis että tässä on vesivärinapin kokoisia painanteita, joihin kuhunkin voi sekoittaa väriä veteen). Aiemmin pesin sen aina käytön jälkeen, kunnes - ja tämäkin piti taas kokenutta mestaria seuraten käytännössä oppia - näin erään herra John Cullen Murphyn vain tempaisevan esiin töhryisen paletin ja rupeavan sillä suoraan maalaamaan. Siitä tajusin, että tosiaan: kuppiin jäävissä rantuissa on vielä ihan käyttökelpoista pigmenttiä ja sen voi uudelleen kostuttamalla ottaa uudestaan käyttöön.
Minä kun teen näitä Ruotuväki-lehden kuvia, jossa aiheet ja väripaletti (maastokuvio - d'oh!) ovat usein toistuva, on ihan vain hyödyksi, että yleisimmistä väreistä on valmiina hiukan "juurta" kupin pohjalla, josta lähteä liikkeelle.
Ja kyllä - yhdessä kupissa on pysyvästi sekoitettuna punaista ja okraa ihonväriksi.

[Ossi Hiekkala]

Kah, mutta kun vesivärin kanssa tuo ei ole ongelma: vesi haihtuu, mutta pigmentti jää. Kuten yllä sanoin, tuubivesiväri kovettuu vesivärinapin kaltaiseksi aineeksi, joskin helposti murenevaksi, jota sitten voi napin tavoin käyttää kostuttamalla uudelleen.

Oletpas oikeassa, noinhan se menee tietysti vesivärien kanssa. Niitä voi käyttää kuivumisen jälkeenkin. Akryylin kanssa on aivan eri juttu. Vesivärejä en ole käyttänyt aikoihin, joten en ajatellut tarpeeksi pitkälle. Mutta silti, mikäli on saanut juuri oikean vahvuisen sävyistä litkua, voi olla taloudellisempaa säilöä sitä purnukassa ilman, että joka kerta täytyy lantrata vedellä.

[JPQ]

Iät ajat maalausta ja väriaineita harrastaneena oikaisen hieman asioita jotka näyttävät tarvitsevan sitä:

Tässä ketjussa tuli niin paljon kun luin asiaa jota haluan oikoa liityin ihan siksi että saansanottua välineistä tietoani vaikken sarjakuvia vielä tee:

Luonnon pigmentit on hyvä juttu jos luonne tärkeä (eli rakeisuus jne tekijät tosin w&n on joku aine jolla saa saman efektin kuulemma tehtaan mukaan) mutta valonkeston kannalta usein huono juttu maavärit poikkeuksena. Mutta kaikkia aitoja on paha nykyaan saada muuna kuin white nights tuotteessa.

Länsimaiset kadmium värit (ei siis venäläisten ja ainakin tunnetut länsimaiset kuten schincke,w&n,talens ja lukas) on turvallisia kuulemma tietysti oikein käytettynä.(alan maahantuojan toiselta johtalta kuultu) Ja kadmium väreille jos peittävyyttä ei halua löytyy vaikkapa schinckeltä vaikka mitä korvaavaa. Täytyy tutustua itsekkin kun rahaa
tuohon pistää. Läpikuultavuuden takia ja sitten jos olisi ok vaihtoehtoja jota saisi halvemmalla.

Jossain ketjussa täällä väitti joku joskus että siniset ei usein kestäisi oikeasti arimmat alueet on purppurat/violetit,oranssit,turkoosit ja punaiset (varsinkin lämpimät punaiset esimerkkinä Cotmanissa oli joskus sellainen valikoimassa nykyään näyttää niiden valonkesto ja jos muisti on oikein pigmentti puolikin vähän vaihtunut) ja keltaiset perinteisesti toki myös tietyt vihreät jossa käytetty ei kestävää keltaista/oranssia esimerkiksi. nykyään kaikkiin ryhmiin löytyy kyllä jo hyvin vaihtoehtoja. turkoosejakin ja purroita/violettejakin on kaksi todella sävynäkin käyttökelpoista oranssejakin kolme (vielä kadmium oranssi päälle jos peittävyys ei ole ongelma). ja yhdestä pigmentistä joka pyrkimykseni paletissani että jokainen sävy vain yhtä pigmenttiä.

Palettia miettiessäni mielummin otan 3 laadukasta sävyä kuin 12 huonoa (luvut esimerkki)halpojen varsinkin  keltaiset saa "surun puseroon" (kellanvihreät ja oranssit ei onnistu kunnolla jne). Vaikkakin omassa paletissa onkin yksi todella huonon valon keston sävy käytän sen loppuun johonkin vähemmän tärkeää sävy myös lopetettu (Schincken väri). Pitääkin kaivaa se esille tässä ja muistaa missä kohtaa palettia se on toki muistan heti kun näen sen.

Sitten vielä sideaineisiin Guassin side aine on tärkkelystä yleensä kait vehnäsellaista
peittävyys tulee pigmenttipitoisuudesta et pigmentti valinnoista.

Akvarellia tehdaan arabikumiin (W&N,Schincke jne) ja hunjaan(jälkimäisestä esimerkkinä ymmärtääkseni juuri White Nights) ja Akryylissä on muovia ainoana näistä.

PS. Schincket parasta mitä rahalla saa sanoo nykyiset vajavaiset kokemukset (talens,w&n molemmat sarjat eli cotman ja taiteilija laatu ja schincke,white nights ja nämä kotimaiset koulussakin käytetyt jossa aika hassua laatu vaihtelua tuntuis mulla ikivanha työni jossa värit on tosi kirkkaat mutta uudet napit jotka jo jotain vuosia sitten ostin huvikseni oli paljon valjummat sävyiltään) ja ekat suhteessa kunnolliset oli nuo venäläiset White Nightsit. (noh ekat jolla sain järkeviä sekoituksia eli sekoisivat niinkuin pääni sanoo eli ei tullut ylläreitä tyyliin tulipa ankea sekoitus ja kuluipa keltaista paljon että tuli oranssia tyyliä...) noin Kaksi tehdasta jotka kiinnostaa testaamatta (tosin vain toinen lähinnä) ja w&n on myös ihan ok mutta cotmanista ikävät kokemukset (esimerkki tuollaisesta keltaisesta löytyy niistä)
talensin halpasarja on kivempi siltä osin.

[ala]

En ole muuten eläessäni nähnyt yhtään mitään näin taidokasta vesiväriväännöstä. Häpeämätöntä hypetystä, mutta taiteilija ansaitsee sen.

Onneksemme samainen taiteilija muuten suo pieniä vinkkejä jälkeensä liittyen:
http://www.shadowscapes.com/tutorials/foxspirit/wc.php
http://shadowscapes-stephanielaw.blogspot.com/2009/04/progression-of-painting-moonbathing.html
http://shadowscapes-stephanielaw.blogspot.com/2009/09/painting-skin.html

[JPQ]

Tietääkö kukaan onko olemassa vesivärisettiä, josta löytyisi valmiina purkissa niin sanottua ihonväristä maalia? Olen lähiaikoina aloittamassa pitkän sarjakuvan akvarelliväritystä ja tällaisen värin löytäminen helpottaisi työtaakkaa aika lailla.

Myydäänkö muuten tuota jo aiemmin mainittua Archesin satin-vesivärikartonkia Suomessa? Jos ei, osaisiko kukaan suositella jotain hyvää korviketta? Aikomukseni on toteuttaa sekä tussaus että värittäminen samalle paperille. (Miten paksua tuollainen kartonki muuten on? Onnistuuko valopöydän läpi tussaaminen?)

Talensin Van Gogh sarjassa Naples Yellow Red. nettivärikartta näytttää nappiini nähden pahasti väärältä tältä osin.(no ultramariinin sininen myös näyttää oudolta tuossa nämä ehkäpä pahiten tosin varma en ole onko tehdas koostumusta ostoni jälkeen hieman muokannut vähän tuntuis siltä) ja saman tehtaan Rembrand sarjassa myös tuo ja toinen sävy eli Naples yellow D. noista vois hyvin kehitellä alkuperäinen napolin keltainenhan oli monelle öljyvärimaalarille aikoinaan ihon värin perusta. näistä vois lähteä liikkelle ja Tempera myy näitä maaleja. Kumpikaan ei ole tuote ei ole hirmuhintainen ja miinusta siitä että nämä ovat puoli nappeja eivät kokonappeja hieman hankalaa ison siveltimen kanssa ja muutenkin. ps. käytän kukkiin ja tiettyihin taivas juttuihin tuota ekana mainittua sävyä.

[JPQ]

Ala-asteella opettajat oli kovasti sitä mieltä, että on paperin suurta tuhlausta jättää jokin osa paperista ilman väriä.... Siinä on mun ainoat traumat vesiväreistä, kuviksesta pidin niin paljon et menin ainoana poikana yläasteella kuviksen valinnaiseen..
Siellä oliki sit monipuolista matskua, opettaja anto kokeilla aika pitkälti mitä itse halusi sivusta neuvoen ja kannustaen, ainoat riidat mitä me käytiin liitty jouluun ja musiikkiin
Hyviä muistoja, hyviä muistoja........
Vesivärejä taidan käyttää nykyään eniten, taidan käyttää jopa enemmän mitä lyijykynää... Jonkin kurssin vois kyllä käydä vesiväreihin liittyen, vois oppia paljon uuttakin lisää..

tuo maalaus juttu on tosi tuttua. Mulla enempikin kuvis traumoja kuten suttupaperille maalaaminen.(ei kestä vettä...). jne.

[Curtvile]

vapun kunniaksi ihan ilman mitään ironiaa pieni video:
Conrad Roset piirtää ja vesivärittää Vimeossa
itse piirros on julmetun upea, sielukaskin.
Ja kun vesiväriläträys alkaa onkin syy mennä ja katkoa joka ainoa sivellin mitä tuon kaverin talosta löytyy.

Selvästi on tosissaan ja tekee ihan antaumuksella sitä mistä tykkää.
Kiva hänelle ja on ihan varmasti taidetta, en kiistä.
Siltikin tuo on oppikirjaesimerkki siitä että jos et osaa jotain voit hankkia jonkun joka osaa ja ihan tietää mitä tekee, ei ole pakko tehdä sitten itse.
Vesiväreilläkin on mahdollista tehdä ihan hyvääkin jälkeä monin eri tavoin.
On nähty ja todettu, osaavien toimesta.

Sama kun kustannustoimittajana näkisi ja lukisi vaiheet ja aihiot Sodasta ja rauhasta ja Anna Kareninasta ja sitten saisi valmiin työn: satoja tyhjiä sivuja ja vain yhdellä rivi "joskus Venäjällä on nälkä"

[Jukka]

Ja kun vesiväriläträys alkaa onkin syy mennä ja katkoa joka ainoa sivellin mitä tuon kaverin talosta löytyy.

Hyvinhän tuo väritys pelitti. Tuollaiseen melko geneeriseen poseerauspiirrokseen tuli mukavasti lisää särmää epäsovinnaisen värimaailman kautta.

[Curtvile]

Hyvinhän tuo väritys pelitti. Tuollaiseen melko geneeriseen poseerauspiirrokseen tuli mukavasti lisää särmää epäsovinnaisen värimaailman kautta.

Hyvä jos sinusta.
minulla ole mitään epäsovinnaista värimaailmaa kohtaan, mutta kun kyvyttömyys ei ole särmää.
Mutta ei se mitään, kaikki ei voi osata. Eikä tarvitsekaan.
En minäkään osaa, mutten sitten teekään. En ainakaan opettelematta.
Ihan tarpeeksi nähnyt niiden jälkeä töissä ja siviilissä joilla on hyvä tarkoitus ja korkeat tavoitteet muttei mitään taitoja eikä edes yritystä pyrkiä siihen mutta se ei siitä muutu osaamiseksi vaikka kuinka sitä todistelisi.

[Jukka]

Joo makuja on monia. Minusta värit selkeästi parantaa tuota piirrosta ja jäbäkin on ihan taitava niiden käytössä.

[[kivi]]

Joo makuja on monia. Minusta värit selkeästi parantaa tuota piirrosta ja jäbäkin on ihan taitava niiden käytössä.

Olis jos olis, mutta valitettavasti toi väritys on tuttua toritaiteesta ja taulunkehyksien valmiskuvista kaikkialla maailmassa   Viimeistään väkinäinen kyynel paljastaa totuuden, ei puuttunut kuin hopeaglitter. Piirros oli kauniisti sanottuna maneristinen, eli sitä kun korvataan se oikea piirtämään opettelu sillä että opetellaan jotain kikkoja tai muutama jäykkä valokuvaposeeraus.

Surullista. Vielä surullisempaa, että joku voi oikeasti saada tuosta vaikutteita, eikä tajua että kyseessä on kitsch. Joka voi olla camp ja cool, mutta ei koskaan oikeasti hyvää.