Kuuluisat älypäät ja taiteilijat sarjakuvien lukijoina

[Reima Mäkinen]

Liitetään nyt tähän kotimaisista älypäistä Jukka Kemppinen ja ulkomaisista Billy Idol. Jälkimmäinen muistetaan Octobriana -fanina (itselleen muistutukseksi?) hän on tatuoinut hahmon käsivarteensa. (Kuvia löytyy netistä).
Bowiekin on ilmeisesti joskus lukenut sarjiksia, ainakin hän intoili päiväkirjassaan 1970-luvun alussa Octobriana -elokuvan tekemisestä. Siinä Ziggy Stardust olisi kohdannut Amanda Learin esittämän Octobrianan

[Timo Ronkainen]

Juh, tietty Kemppinen. Kirjoittaa blogissaan mm. Ankasta ja Barksista:
http://kemppinen.blogspot.com/2006/11/hpsismi.html
ja mainitsee:

Tiedän erään merkittävän ortodoksisen kirkonmiehen, joka vietti yli vuoden Uuden Valamon skiitassa eli erakkomajassa syventyneenä rukoukseen ja kilvoitukseen. Myöhemmin hän kertoi tuttaville, miten hienolta tuntui, kun kävi ilmi, että tuona aikana oli ilmestynyt neljä uutta Aku Ankan taskukirjaa ja niistä yksi oli Taikaviitta!

Timo

[VesaK]

Herrasmiesälykkö Matti Klinge diggailee varsinkin ranskalaista sarjakuvaa.

[Petteri Oja]

Tää lienee tuttua, mutta Veltto Virtanenhan tilasi aikanaan eduskuntaan Marvel-lehdet, Tex Willerin, Mustanaamion ja Tähtivaeltajan. Onkohan Jyrki J. Kasvi tehnyt samoin..?

[Janne Kuusinen]

Mainitsematta on vielä Rauli Badding Somerjoki, jonka teinivuosien suuri idoli oli Jonah Hex. Ilmeisesti on aikoinaan lukenut ja inspiroitunut samoista tarinoista, jotka vastikään uusintajulkaistiin kioskiraamattuna?

[Timo Ronkainen]

Badding tykkäsi myös Barksin ankoista:

"- Mä muistan ikuisesti sen, oli sarjakuva, jossa oli Roope Ankka ja tämä paroni Petkunterä. Petkunterällä oli sellainen vanha kuitti, jonka mukaan Roope oli vipannut siltä fyrkkaa ja sitse rupes laskeen kuinka paljon korkoja on, koko Roopen omaisuus siirtyy hänelle.
Oikeesti Roope oli maksanut sen, mutta kuitti kuitenkin oli Petkunterällä. Sitten tämä Petkunterä viskasi tän lapun lentokoneesta sinne jonnekin Alaskan aavikolle. Ja sit tää Roope lähti hakemaan sitä. Ja tää Petkunterä heitteli sellasii kaloja sinne tielle, joita Roopen vetokoirat söi. Niissä oli nukutusainetta.
Kaikki muut nukkuu paitsi tää vanha Puru, joka nousi jaloilleen. Sitten Puru joutu sinne jäälautalle. Sillä oli se paperi siellä. Ja tämä Roope Ankka meni ja pelasti sen Purun sieltä jäälautalta. Ja sanoi: meidän kahden vanhan täytyy pitää yhtä. Niin kaunis teko kuin ikinä. Se olis luopunu koko omaisuudestaan, että sais sen koiran pelastettua.
Ja sitten se Roope sai sen omaisuuden tietenkin. Petkunterä yritti repiä sen lapun. Siellä oli paikalla lehdistökin, valokuvaajatkin todistamassa. Räps! Räps! Räps!Voi luoja. Mä todella itkin. Vau!"
 (Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen toimittamasta haastattelusta,huhtikuu 1986)

Timo

[Varnsen]

Bowiekin on ilmeisesti joskus lukenut sarjiksia, ainakin hän intoili päiväkirjassaan 1970-luvun alussa Octobriana -elokuvan tekemisestä. Siinä Ziggy Stardust olisi kohdannut Amanda Learin esittämän Octobrianan Kiss

Ohjaaja Darren Aronofsky on kertonut että Bowie on myös joskus suunnitellut Watchmen -rock-oopperan tekemistä.

[Timo Ronkainen]

Nipullinen Tintti-faneja kommentoi:
http://www.asterion.se/tintincitat.html
Alain Resnais, Andy Warhol, Dalai Lama, Raymond Briggs, Steven Spielberg etc. etc.

Timo

[keijoahlqvist]

Kyllähän Herr Hitler salaa kotkanpesässään yksinoikeudella Mikkejä katseli, taisi olla valtakunnan arkkitehti Speerin poika kun muisteli katsoneensa Adolf-sedän luona Mikki-piirrettyjä?

Timo

Herr Hitler ei tyytynyt katselemaan Mikkejä Iltasanomien mukaan.  Hän maalaili mm. kääpiöitä, esmers hellyttävän Ujon.


Pitäisikö tämän olla ketjussa Apinoinnin rajat? Eikö A. Hitler olekaan kuuluisa älypää?

[Timo Ronkainen]

Herr Hitler ei tyytynyt katselemaan Mikkejä Iltasanomien mukaan.  Hän maalaili mm. kääpiöitä, esmers hellyttävän Ujon.

Ei ollut älypää eikä taiteilija, eikä edes sarjakuvan lukija ainakaan tässä tapauksessa. Mutta "hupsua" ajatella että allekirjoitettuaan hyökkäyskäskyjä länsirintamalle, vetäytyi herr H huoneeseensa maalailemaan Disneyn kääpiöitä. Tapasiko Herr Hitler sittenkin Disneyn vuonna 1935? Lukekaa uusin Ankkalinnan Pamaus (nro19).

EDIT: kuva pois lainauksesta

Timo

[Ossi Hiekkala]

Aika paljastava "cleavage" Ujolla tuossa. Muutenkin taitaa vinkata silmää. Aika veitikka, tuo Herr H. Ehkä kääpiöporno oli hänen juttunsa.

[junkohanhero]

Lemmykin lukee..

x

[Curtvile]

On tavallaan ohi aiheen sillä minulla on vaikeuksia nähdä Dave Stewartia älypääänä tai taiteilijana.
Ai mitä entinen eurythmics mies lukee? Paha mennä sanomaan mutta on liittynyt Virgin comicsin sarjakuvan tekijöihin sarjakuvalla musikaalista Zombie broadway

aiemminhan Virginilla on jos jonkin sortin popikonia säätämässä (joskin itse löydän suurta ironiaa Virgin comicsin Jenna Jameson sarjakuvasta Shadow hunter)

[Timo Ronkainen]

Vastikään kuollut korkeakirjailija John Updike olisi halunnut olla sarjakuvapiirtäjä ennen kuin tästä tulikin kirjailija. Kirjoitti fanikirjeita suosikkipiirtäjilleen. Näin kertoo Jeet Heer The Guardianin sivuilla:

Before John Updike settled on writing as a career, he wanted to be a cartoonist and badgered his heroes to send him signed copies of their work. Jeet Heer recently uncovered one letter, sent to the creator of Little Orphan Annie, when Updike was 15.

[...]

The love of cartooning is a thread that runs through Updike's life. Born to a genteel-poor family in Shillington, Pennsylvania, in 1932, he grew up in a golden age of American cartooning. Walt Disney, not yet ossified into corporate blandness, was releasing his best short and feature animated films. The newspapers filled large tabloid pages devoted to the four-colour adventures of Flash Gordon, Popeye, Dick Tracy, and (of course) Little Orphan Annie. The New Yorker was graced with elegant line-drawings by the likes of Charles Addams, James Thurber and Saul Steinberg while more conventional periodicals like the Saturday Evening Post had their own stables of artists.

"I can't remember the moment when I fell in love with cartoons, I was so young," Updike once recalled in Hogan's Alley magazine. "I still have a Donald Duck book, on oilclothy paper in big print format, and remember a smaller, cardboard-covered book based on the animated cartoon 'Three Little Pigs'. It was the intense stylisation of those images, with their finely brushed outlines and their rounded and buttony furniture and their faces so curiously amalgamated of human and animal elements, that drew me in, into a world where I, child though I was, loomed as a king, and where my parents and other grownups were strangers."

Timo

[T.Kokkila]

Kotiseutuhistoriaa olen lueskellut toisinaan, ja pari sarjakuva-aiheista bongausta on sieltäkin tarttunut silmiin.

Kuoronjohtaja, musiikkikriitikko, monipuolinen kulttuuripersoona Heikki Klemetti syntyi ja asui Kuortaneella, jossa hänen isänsä toimi lukkarina ja kanttorina, ja piti myös kirkonkirjoja. Kirjassaan "Elämää jota elin" (WSOY, 1947) hän mainitsee seuraavaa kuvaillessaan kotitaloaan ja isänsä työhuonetta:

"Pitkin seiniä kiersi kierteli Turmiolan Tommin kuvasarja raamitettuna. Vieraskamarin oven päältä se ulottui eteisen ovelle. Ensin "Onnellinen kotoelämä", sitten toisten ryyppäämään houkutus, edelleen: "Jos ei muori anna velaksi, jätä kirja pantiksi!", "Etkö sinä sen riivattu anna sitä kymmentä kopeekkaa!", vaimon murha ja lopuksi kahleinen vanki kolkosti kopissa. Tämä järkyttävä puupiirrossarja teki kyllä vaikutuksen. Sitä saivat kaikki asiakkaat katsella isän tehdessä kirkonkirjoihin merkintöjä."

Klemetti syntyi 1876, ja tuo liittyy lapsuusmuistoihin, ajoittuen varmaan siten jonnekin 1880-luvulle.

Hausjärvellä  1896 syntynyt, mutta lapsena Kuortaneella asunut pakinoitsija Valentin, eli Ensio Rislakki kertoo kirjassaan "Pappilan häjy poika" (Otava, 1961) mm. raittiusesitelmöijän käynnistä pappilassa:

"Hän piti esitelmänsä, näytti niitä suuria värillisiä kuvia ja möi viidellä pennillä pieniä valkoisia vihkosia, joissa kerrottiin juomarin elämästä. Se oli surkeaa elämää, se täytyy myöntää, kaikki oli niin kurjaa kuin olla saattoi.
.....
Niissä oli juomarin kuva kannessa ja jännittävää tekstiä. Juomari tuli hoiperrellen kotiin, löi ensin akkaansa ja sitten lapsiaan ja koiraansa. Lopulta hän kaatui kuin ruumis sänkyyn. Ja kaiken tämän sai aikaan vain kirkas, väkevä neste. Se oli käsittämätön asia."

Kirja kertoo Rislakin lapsuudesta kouluun menoon saakka, joten tuo taas ajoittuu ihan 1900-luvun alkuvuosiin. Kuvaus ei ihan täsmää Turmiolan Tommiin, joten Rislakki ehkä muisti jutun vähän väärin tai sitten kyse on ihan muusta vihkosesta. Rislakki mainitsee valistuksen myös tehonneen... aina 24-vuotiaaksi asti. Rislakki oli varmasti aika läheisesti tekemisissä sarjakuvien kanssa myöhemmässä elämässään.