Periaatteessa kaavailemasi toimintatapa on ihan oikea. En kyllä tiedä onko suomessa kustannettu montaakaan sarjakuvaa tuommoisilla spekseillä ja varsinkaan esikoisteoksia. Kuvittelisin että sinulla on tekeillä sarjakuvaromaani tai pidempi novelli ja niiden tilanne eli mahdollisuudet on kaiken kaikkiaan paljon heikompi kuin aikakaus- tai sanomalehdistä tuttujen sarjojen.
Olen kuunnellut jo pitkään kaiken maailman ohjeita. Käytännössä homma menee kuitenkin niin että jos juttu, idea, sarjakuva on loistava niin kyllä se kustantajan löytää. Vähän heikompi esitys ei sitten löydä, vaikka tekijät lähestyisivät kustantajaa missä muodossa tahansa. Riippuu ideasta ja konseptistakin että kuinka laaja näyte kustantajan voisi vakuuttaa. Jos kustantaja näkee työssä näytteen perusteella potentiaalia niin kyllä se varmaan sen kertoo, samoin kerrotaan jos potentiaalia ei näy.
Vähän ounastelen että tässä maailmassa pitää myös tekijän brändätä itsensä ja se tekijän brändi ja naamakirjakaverien määrä on vähintään yhtä tärkeää kuin teoksen sisältö, tiedä sitten myöntävätkö kustantajat kunka hanakasti tämän.
Tampere Kupliissa on parin viikon kuluttua ohjelmassa kustannustoimittajapaneeli, joka toivon mukaan valottaa taas tätä asiaa nykytilanteen osalta.
