Omat sarjakuvat.

[feniks]

Omat sarjakuva ideat ja tarinat. Miten keksii uuden sarjakuva aihee matkimatta jotain jo luotua sarjakuvaa? Siinäpä vasta vaikea kysymys. Tänne voitte kiroittaa omista sarjakuvistanne ja ideoistanne.

[Rovio]

Kaikki juonethan on jo keksitty kolmeen kertaan. Näin sanoi joku tyyppi. Mutta se ei pidä paikkaansa. Yksi hyvä keino keksiä juonia on Carl Barksin tekniikka. Paljon typeriä, dramaattisia ja hulluja tapahtumia ja sitten vain nidot ne yhteen ja poistat huonoimmat tapahtumat.
Sitten pitää vielä keksiä hahmot, mikä onkin vaikein osuus kirjoittamisessa.
Tuolla tavalla ei ehkä saa mitään mullistavaa aikaiseksi, mutta ainakin hauskaa piirrettävää ja hyvää harjoitus matskua.

[kespa]

Ei sitä varmaan nykyään ainakaan mitään hirveän omaperäistä pysty kovin helpolla tekemään, mutta ite en ainakaan edes yritä. En nää pahana sitä, että ottaa vaikutteita, samahan nyt on esimerkiksi musiikissa.
Ite pyrin yleensä hahmojani viemään äärimmäisyyksiin, eli tehdä mahdollisimman kieroja (ja yleensä myös perverssejä) hahmoja. Tai näin ainakin yleensä sivuhenkilöideni kanssa. Oma materiaalini on aika lähellä Garth Ennisin tyylisiä juttuja, mutta minkäs voi, jos samanhenkisiä juttuja vaan syntyy.

[dErasmus]

Sitten pitää vielä keksiä hahmot, mikä onkin vaikein osuus kirjoittamisessa.

Onkohan se vain henkilöstä kiinni enemmänkin? Itte ainakin koen helpoksi hahmojen kehittämisen...juoniosa sitten uupuukin.

[Timo Ronkainen]

Hyvät hahmot kirjoittaa usein itse omat tapahtumansa.

Miten keksii uuden sarjakuva aihee matkimatta jotain jo luotua sarjakuvaa?

Kaikkihan ne matkii toisiaan.  Eli kaikki pohjautuu kuitenkin kaikkeen aikaisemmin tehtyyn ja tapahtuneeseen. Se miten hyvin ja omaperäisesti näitä aineksia sekoittelee keskenään on ratkaisevaa. Nuottejakin on rajallinen määrä ja kaikki miljuunat erilaiset ja erikoiset piisit maailmassa on tehty niillä ihan samoilla soinnuilla.

Timo

[Curtvile]

Kaikkihan ne matkii toisiaan.  Eli kaikki pohjautuu kuitenkin kaikkeen aikaisemmin tehtyyn ja tapahtuneeseen. Se miten hyvin ja omaperäisesti näitä aineksia sekoittelee keskenään on ratkaisevaa. Nuottejakin on rajallinen määrä ja kaikki miljuunat erilaiset ja erikoiset piisit maailmassa on tehty niillä ihan samoilla soinnuilla.

Timo puhuu harvinaisen asiaa.
Iso kynnys onkin oma itsekritiikki. Siitä ei hevillä (tai muullakaan musiikilla) pääse yli.
Täytyy tajuta että iso osa on myös juuri Timonkin mainitsemaa tulkintaa. U2 omaa biisin one. Se kuulostaa aika erilaiselta Johnny cashin esittämänä.
Totta kai asiassa on sekin puoli, että CMXn pelasta maailma kappaleen esittää Antti Tuisku , mutta siinä tullaankin itsekritiikkiin.
Matkimisen, parodian ja kunnianosoituksen ero on yllättävän pieni. Tärkeintä on mitä haluat sanoa vai haluatko sanoa mitään.
Muu on taustaa, kehystä. Tekijä vaikuttaa paljon.
Jos päähenkilö on toimintaa etsivä lentäjä, niin kenen teoksen haluat lukea: Prattin? Manaran? Sheltonin? Liefieldin? Tabaryn?
Sama pätee hahmoihin; tee harjoituksena kovaosainen vesilintu. Tuliko Aku Ankka, Ankardo, Repe Sorsa, Arne Ankka vai pelikaani-Murphy? Vai joku muu?

[Jööti]

Minä olen sen verran harhainen ja sinisilmäinen, että kieltäydyn hyväksymästä sitä, että kaikki on jo tehty. Se on masentavaa ja siihen on turha keskittyä. Vaikuttaa koko prosessiin. Ongelmaksi nouseekin sitten kahta karumpi luomisprosessi, joka on heikoimmillaan silloin kun on ideaa kehitellyt hyvän tovin ja sitten törmää johonkin jonkun tekemään tapaukseen, jonka ansiosta kylmä koura silittelee pitkin ruhoa. Eli joku on jo tehnyt jotain enemmän tai vähemmän oman projektisi kaltaista.

Mikäli kuitenkin lähtee siitä että kaikki on tehty, kierrätyksessä kannattaa tehdä äärimmäisiä peliliikkeitä. Heittäkää muinaisen maailman tapahtumia futuuriin ja päinvastoin. Ei tietenkään liian kirjaimellisesti, mutta luovasti ja tulkiten. Silloin tällöin tulee ihan mielenkiintoista jos osaa tehdä tämän rakentelun kunnolla.

[dErasmus]

Hyvät hahmot kirjoittaa usein itse omat tapahtumansa.

Mutta kun kyseessä on ihminen, joka rakastaa Monty Pythonia hieman liiaksikin, niin seuraus ei voi olla...yleisvaltakunnallisesti tajuttavaa tavaraa. Sillä tarkoitin tätä juonen uupumista.

[JZ]

Olen huomannut, varsinkin tuota omaa strippisarjakuvaa tehdessä, että idean kierrätys voi olla myös retroilua.
Piirrän sarjakuvaa kaljaa juovasta kaverista 
Muutaman kerran käytetty idea. Tosin täällä taidekoulussa sitä pidetään retroiluna ja eihän tuo minua haittaa. Tosin yritän tuoda siihen nykyajan yhteiskunnallisia ajatuksia ja muutenkin sellaisia elementtejä mitä ei normaalista kaljoittelusta löydy.

[Sakura^^]

Hahaa
Ei ole viellä pingviineistä!
On jo monta kanssakamua...
oon ite käsikirjoittaja/piirtäjä.
 

[Tohtori]

 Noh, vaikka keskustelu keskittyykin siihen omaperäisyyteen, ajattelin pistää tänne muutaman ideani. Vauh. Ensimmäinen tarina lähti mietteestä, monessa fantasia jutussa on sillai, että paha keisari (joka syö kaikilta päät) ja se pitää voittaa, eli yksi uhka. Joten ajattelin, että jos olisi mantere, jossa olisi monia maita, ja kaikki olisivat kusessa. Mutta ongelmat eivät olisi mitenkään toisiinsa yhteydessä. Yhdessä paha velho hallitsee, toisessa peikot pitävät valtaa. Joten kuningas lähettää " puhdistajan" puhdistamaan manteretta. Toinen, kolmiosainen sarjakuva juttu kertoo parista sarjamurhaajasta, joka menee jossain vaiheissa varmaankin överiksi.

   Itse en usko, että kaikki olisi jo keksitty. Mutta toisalta, monesti on käynyt niin, että tarinan loppuvaiheilla, on paljastunut, että tarinani muistuttaa liikaa jonkun toista tarinaa

[ACrockett]

No, minä teen Atomic nimistä universumia ja ei tosiaan voi olla matkimatta jotain tunnettua sarjakuvaa. No niitä on vain pari matkittua hahmoa.

Atomic Force kertoo ryhmästä teini-ikäisiä supersankareita, jotka taistelevat superroistoja vastaan kuten Alexander White, demoni Verenlevittäjät, Aivomyrskymies ja Xargoz. Vol 1 roistot olivat tuossa ja toisessa osassa mukaan tulee enemmän roistoja, mutta demoni Verenlevittäjien johtaja on liittynyt Atomic Forceen ja White saa uuden liikekumppanin, herra Salakavalan. Salakavala korvaa Verenlevittäjien johtajan toisella opiskelijalla ja Atomic Forcen johtaja Kid Dragonin veli tulee mukaan kuvioihin. Tämän jälkeen tulee rikollisjärjestö Carpenter Californiaan johtajanaan Josh Hess, mutta Atomic Force voittaa Carpenterin, ja saa uuden jäsenen riveihinsä. Muita suuria tapahtumia Atomic Forcessa ovat Komeetta-tytön kuviteltu kuolema, Aivomyrskymiehen liittyminen Rikosnelikkoon ja vihollisten liittoutuminen.

Muita sarjakuvia ovat Sor da Gla, Tulitikku, Karzza, Morgan Ave, Yön ratsastajat, Hunter ja Metallisäde.

[DRS]

Onkohan se vain henkilöstä kiinni enemmänkin? Itte ainakin koen helpoksi hahmojen kehittämisen...juoniosa sitten uupuukin.

Erittäin samaa mieltä dErasmuksen kanssa.. Itse tempasen koulussa joka päivä noin 4-10 hahmoa ilman mitään vaivaa, mutta kun ei halua päässä syntyä mitään ideoita. Viimeksi keksin hyvän idean strippiin melkein 3 vuotta sitten ja siitä lähtien ei ole syntynyt idean ideaa. Vain hahmoja...
Pitäis varmaan vaan ettiä joku, jolla on ideoita ja alkaa toteuttaa niitä vai..?
 

[Jho]

Tätä mietitään kyllä paljon, ja ihan suotta. Mitä se nyt haittaa jos tarinassa on jotain elementtejä joita muutkin ovat käyttäneet?
Kyllä minä nyt ainakin keksin heti tältä seisomalta ainakin 10 leffaa/sarjakuvaa/animaatiosarjaa mitä haluaisin nähdä, ja joita kukaan ei ole tehnyt. Jos niissä olisi jo nähtyjä juttuja, niin siitä vaan (jos ne on hyviä juttuja).
Toisaalta kyllähän se aina häiritsee jos joku on selvästi kopiotua tavaraa (esim. Heroes sarja), tosin se on myös usein aika tahallista, kai...

[AapoK]

Oma pitkä projekti sijoittuu saksalaisen sukellusveneen U-255:sen ympärille. Tämä "Kettuvene" johti susilaumaa heinäkuussa 1942, kun surullisenkuuluisa liittoutuneiden saattue PQ-17 joutui kärsimään karvaan kohtalon Jäämeren reitillä.

Tärkeää tarinan suunnittelussa on ottaa huomioon U-veneen teknilliset ominaisuudet ja toiminnot. Sisustusta myöten haluan tehdä veneestä mahdollisimman klaustrofobisen ja ahdistavan. Tietysti myös Jäämeren sääilmiöt yms. ovat hyvä tietää.

Toinen tärkeä seikka on tietysti ihmiset veneessä. Koska tarina sijoittuu melkein kokonaan U-255:sen sisälle, täytyy henkilöhahmoista tehdä oikeanoloisia ja mielenkiintoisia. Ainakin äkkipikainen ensimmäinen vahtiupseeri ja juuri naimisiin mennyt konemestari ovat kehittäneet itse itseään melkeinpä.

Suunnittelemista ja tuumimista riittää.