Jotain tuntuu kuitenkin Rosalta nyt vaan puuttuvan. Vaikka nyt White Agony Creekin vangin kolmas osa tarinaa vähän parantaakin, kyllä kokonaisuus jää jonnekin tosi kauas.
Mustan Ritarin kakkososasta ihan tykkäsin, mutta muuten Rosa on ollut aika pimennossa niin tarinoiden sisällön kuin (ennestäänkin hieman horjuvan) ulkoasun suunnalla. Sinänsä sääli, varsinkin tarinapuolella Rosalla aiempien näyttöjen perusteella potentiaalia olisi vaikka millä mitalla...
Aina ei voi onnistua. White Agony Creekin loppu parantaa sarjaa huomattavasti. Olisiko parempaa pystytty? Ehkä.
Rosan tapa hiljentää ja tauottaa kaiken kohkauksen keskellä ainakin toimii vielä toistaiseksi.
Outoa sinänsä että tämän tarinan myötä Kultu Kimalluksen hahmo tuntuu.. erilaiselta.
Jokin käsittelytavassa vaikuttaa muuttuneen.
Ei etteikö ennenkin kyseessä olisi ollut oman tiensä kulkija, tarinan kerronnallisen elementin/statistin sijaan.
En osaa vain tarkkaan sanoa mikä se asia on. Ehkä se ettei välitön mielleyhtymä ole Marlene Dietrich sulissa?