Kovin oli vaisu Akkari-vuosi. Gottfredson, Noel Van Hornin Mikit (miksi, oi miksi tai kenen kelvottoman idiootin käskystä siirryit ankkoihin???) sekä Marco Rota. Muutama muu kelvollinen Mikki-tarina ja Byron Ericksonin pirteä jouluperinnekokonaisuus. Siinäpä ne hyvät asiat pähkinänkuoressa. Pitää katsoa, jos ehtisi tässä vielä katsella ja koostaa jonkinlaisen listan vuoden parhaista tarinoista. Voisi antaa aika surullisen, mutta selkeän kuvan lehden nykytasosta.
Näistä ensinmainittu sisältänee jonkin Scarpan piirtämän, mutta keskinkertaisesti kirjoitetun tarinan sekä ehkä muutaman lyhyemmän, kenties yksisivuisia. Mikkiä ja Minniä juhlistetaan Aku-johtosarjan lisäksi Murrylla (70-luvulta), Gottfredsonilla (joku lyhyt), ehkä yhdellä Egmont-tarinalla, jos joku on jaksanut tehdä, ja toimituksen Mikki ja Hessu -suosikilla Manuel Gonzalesilla. Toimituksellisessa osuudessa muistetaan mainita, että Mikki jakaa mielipiteet, ja Minni esitetään yhtä merkittävänä hahmona kuin Mikki.
Pessimisti ei pety.
Ja ai niin, Don Rosa -kesä! HIP HELVETIN HURRAA. Siis ehkä paras idea koskaan. Ehkä vuonna 2014 päästään sellaiseen kesään, jolloin missään lehdessä ei ole mitään muuta kuin Rosaa. Tai Rosan ja Barksin välillä voitaisiin jakaa vuoden aikana lehdet puoliksi. 26 Barks-erikoisnumeroa ja 26 Rosa-spessua! Oi kuinka ihana ajatus, kyl lapset tykkäis. Toimitus, saa käyttää!
...tun ääliöt.
