Juu, taidanpas minäkin nyt kommentoida, kun on lehdestä kerrankin niin paljon positiivista palautetta.
Daan Jippes on taiteillut lehteen hienon kannen, pitkästä aikaa ainakin minusta oikeasti nokkela.
Del Connell ja
Manuel Gonzales paukuttavat pöytään 70-luvun lopun Mikkejä. Hienoa työtä jälleen!
Terje Nordbergin ja
Arild Midthunin johtosarja oli jälleen perinteistä tyyliä, mutta missään tapauksessa sarjaa ei voi huonoksi haukkua. Ihan viime aikoina Akkariin on alkanut putkahtelemaan paljoltikin näitä uusia käsikirjoittajia. Kaikilla heillä on sama resepti; perinteinen tyyli, mutta silti hyvä tarina!
Sarah Kinneyn ja
Fabrizio Petrossin Mikki-tarina on laadutonta Mikkiä, mutta ei niin laadutonta, että se onnistuisi pilaamaan koko lehden. Tarina loppuu oudosti kuin seinään ja jättää pienen pahan maun suuhun.
Kari Korhonen on käsikirjoittanut hienon Pikku-Aku -tarinan. Kari osaa loihtia näille tarinoille aivan mahtavan ja iloisen juonen. Hänen Pikku-Akujaan on aina mukava lukea. Tarinan on piirtänyt useitakin Pikku-Akuja värkännyt
Maximino, joka ei minua kuitenkaan sykähdytä. Kuitenkaan edes hän ei onnistu pilaamaan tarinaa. Pari yksityiskohtaa jäi vaivaamaan; ensinnäkin, Maximino piirtää Pikku-Akun silmät hieman oudosti. Ne ovat mielestäni
ylisuuret. Aikoinaan
Esteban piirsi loistavalla tyylillä Pikku-Akuja (myös Korhonen piirusteli muutaman (vaiko vain yhden?) hyvällä menestyksellä). Miksi Maximino on päästetty nostamaan tarinoille miinuspisteitä? Niin, ja se toinen yksityiskohta; sarjassa kerrotaan kylän nimen olevan
Kääkkylä. Kylän nimi tuntuu vaihtelevan tarinasta toiseen. Sitä on kutsuttu ainakin
Ankkalinnaksi,
Ankkakyläksi ja
Ankkalinnan maalaiskunnaksi. Oma käsitykseni on aina ollut, että Mummo asuu Ankkalinnan rajamailla, joten olen sijoittanut tarinat aina sinne.
Herman Roozenin ja
Sander Gulienin lyhyt hupailu Haravan varressa on taattua hollantilaislaatua eli hyvä.
Ja Akkarin ja Tiede-lehden yhteisliite oli paras liite aikoihin! Kiitos siitä!
