Aku Ankka -sarjakuvalehti

[Koninkaulus]

Heh, pakko tulla jälleen esittämään eriävä mielipide tuoreesta lehdestä, kun oli niin yllättäviä kommentteja. Numero 34 on nimittäin ehdottomasti vuoden heikoimpia Akuja, jonka saattaa pelastaa kaikkein surkeimman titteliltä Mikin mukanaolo. Mikki-tarinassakin hyvää on lähinnä se, että se on Mikki-tarina, ja vieläpä tuore sellainen, joita ei ole paljon viime aikoina AA:ssa nähty. Tarinana se on keskitason alapuolella, toki lehden paras. Johtosarja on typerä ja kliseinen, ja Pelle-pelleily vetää tämän vuoden pohjat olemalla surkein lukemani sarjakuvatarina aikoihin. Onneton loppuratkaisu viimeistä ruutua myöten on täysin itsestäänselvä aivan alusta alkaen, ja loput sivut tuhlataan itseääntoistavaan ja epäloogisia typeryyksiä sisältävään selvitykseen siitä, miksi Pelle tulee tekemään väistämättömän mokansa. Olin jo muutenkin aikeissa tulla tähän ketjuun järkyttyneenä kutsumaan tätä räpellystä käsikirjoittamisen pohjanoteeraukseksi, ja päinvastaiset kommentit viimeistään pakottivat minut tekemään sen.  

[Timo Ronkainen]

Se Pelle-juttu avaruussukkuloineen oli tosiaan ennalta-arvattavista ennalta-arvattavin, erittäin valitettava.
Lelu-juttukin oli pelkkää laiskaa puffausta ja Akun olisi voinut kuvitella heti hoksaavan, että Pellehän sen Jokke-nuken (robotin!) on tehnyt, kukapa muukaan.

Timo

[Koninkaulus]

Akun olisi voinut kuvitella heti hoksaavan, että Pellehän sen Jokke-nuken (robotin!) on tehnyt, kukapa muukaan.

Todellakin.

Se piti vielä sanoa, että lehden paras osa oli artikkeli/haastattelu uuden Toy Storyn tiimoilta. Se oli mielenkiintoinen. Jotain hyvää siis tässäkin lehdessä kuitenkin.  

[Lurker]

13-14 vuotiaat taitavat lukea Akua erilailla kuin kaiken nähneet ankistit...

Moni taitaa lukea Akua sen takia, että edes joskus saisi aikaan sen saman mielihyvän kokemuksen, jonka lapsena sai. Mutta nuo "sävärit" jäävät vääjäämättä yhä useammin pois; paitsi kun lukee uusintana niitä lapsuudessa lukemiaan tarinoita. Heh.

Italodisney tosin tuottaa aikuisempaa makuun aitoa retroa, siis Castyt ja kumppanit. Niissä myös tarinat ovat monimutkaisempia kuin Aku-lehden simppelit stoorit, joissa ei usein ole mitään kunnon koukkua tai oivallusta. Kokemus on usein: tässäkö tämä tosiaan oli. Ei voi olla näin tyhmää tarinaa. Mutta niin vaan on.

[Timo Ronkainen]

Ehkäpä Jokke-robotti-jutussa olis säpäkämpi vaihtoehto ollut että Pelle tekee niistä poikien nalleista eläviä. Aku naureksii alkuun miksi pojat juttelee mokomille, mutta näkeekin yhtäkkiä yhden salavihkaa liikkuvan, sitten puhuvan...

Noh, lapsillehan tää oli ja on varmaan mukavaa, kun lapset saa näpäyttää aikuista kunnolla.

Timo

[Gothicus]

Moni taitaa lukea Akua sen takia, että edes joskus saisi aikaan sen saman mielihyvän kokemuksen, jonka lapsena sai.

Tai sitten Aku Ankan lukemisesta on vuosien myötä vain tullut pinttynyt tapa. Aina silloin tällöin on tietysti mukava yllättyä positiivisesti, kun kohdalle sattuu jokin erityisen onnistunut ja hauska tarina.

[haplo]

Jäi koko lehden tilaaminen jokunen vuosi sitten kun tajusin juurikin tuon että homma alkoi olla pelkkää rutiinia. Oikeastaan kaikelle ankalle kävi samoin, tänään ostin ensimmäisen taskarin vuosiin ja sekin oli ekan osan uusinta. Taitaa olla vaan parempi keskittyä ankoissa tästä lähtien noihin vanhoihin Mikki-tarinoihin. Täytyy siis kai pitää silmät täällä foorumilla auki sen varalta että niitä lehteenkin eksyy.

[Timo Ronkainen]

Jäi koko lehden tilaaminen jokunen vuosi sitten kun tajusin juurikin tuon että homma alkoi olla pelkkää rutiinia.

Viimeiset 50 vuotta. 
Toiset osaa kehitellä vanhasta rutiinista uutta yllättävää aina silloin tällöin.

Timo

[Jeppe]

Mulle on ainakin jääny mieleen se kun Mortti ja Vertti jää kiini tupakanpoltosta ja eräs Mikki tarina josta muistan vain hämärästi mitä tapahtui... Kyllä niitä muitakin ehdottomasti mieleenpainuvia seikkoja on. 

[mtvester]

Parhaiten on mielen perukoille juuttunut se tarina, jossa Roope laittaa Miljardooriklubilla levysoittimeen Iso-Britannian kansallishymnin ja saa nain ollen englantilaislordin nousemaan seisomaan ja tekemaan kunniaa. Lordi kun tuppasi aina kahmimaan itselleen porssiuutiset, jotka Roope olisi tahtonut lukea...

[haplo]

Lapsena tuli luettua Roopen ja Millan mittelöt-jättikirjaa, josta yhden tarinan loppu kiehtoi mieltä niin kovasti että muistan sen yhä. Tarinan lopussa Aku ja pojat taisivat yhdessä Millan kanssa suuttua Roopelle jostain ja yhdessä sitten jotain kai kihisivät tekevänsä. Sitä en kuitenkaan muista, mikä se tarina näistä oli. Järkevintä kai olisi jos se on tuo viimeinen eli Roope huiputtaa. Tarinan lopetus kuitenkin kiehtoi pienen pojan mieltä sillä siihen saakka Milla oli aina ollut pelkästään paha noita, jonka kanssa Aku ja muut eivät voineet olla muissa tekemisissä kuin vastakkain.

[OP]

Uusin lehti olisi muuten ollut oikein mahtava, mutta ensimmäinen tarina pilasi ilon.
Nunez ei osaa minusta piirtää. Juoni oli tylsä ja idioottimainen. Lisäksi en pidä pikkulapsista/taaperoista.
Muut sarjat olivat makoisia.

[Timo Ronkainen]

Piakkoin ilmestyykin pelkästään lehtipisteistä ostettava Aku Ankan Lehtipoika-ekstra - 100 vuotta lehtikauppaa. Liekö Lehtipisteen juhlat? Mukana Mummon mysteerit ja Barksin "Lehtipoika kuussa". Taitaa olla Kuurakettien kilpailu, jossa Aku laitetaan kuuhun.

Timo

[VNaomi]

Ikimuistoisin Mikki tarina on paljon helpompi valita, sekin löytyy taskarista ja tällä kertaa numerosta 40. Täyttä Vauhtia Mikki Hiiri.

Ostin tuon taskarin divarista n. 10-vuotiaana enkä huomannut, että siitä puuttui pari viimeistä sivua. En muista viimeisestä tarinasta mitään muuta kuin pillerit, joiden avulla pystyi hengittämään veden alla sekä sen valtavan pettymyksen, kun en saanut tietää, miten tarina päättyi. Se vaivaa edelleen, mutta en ole saanut aikaiseksi etsiä käsiini ehjää taskaria.

[Henendo]

Uusin lehti olisi muuten ollut oikein mahtava, mutta ensimmäinen tarina pilasi ilon.
Nunez ei osaa minusta piirtää. Juoni oli tylsä ja idioottimainen. Lisäksi en pidä pikkulapsista/taaperoista.
Muut sarjat olivat makoisia.

Olen täysin samaa mieltä, lehti oli jopa ylistämääni viimeviikkoista parempi. Ainoa häpeätahra oli kuin olikin Nunezin töhertämä tarina. Käsikirjoituksessa oli ideaa, mutta piirrokset onnistuivat pilaamaan tarinan.
Aku Ankan "lehtipoikaspesiaalin" kävin ostamassa. Kioskilla jo vähän selailin, ja petyin hieman, kun sekä Mau Heymansin johtosarja että Barks-klassikko löytyivät jo kokoelmastani. Pakkohan se oli silti ostaa, ja molemmat tarinat kyllä kestävätkin toisen alustan hyllyssäni!