Luin vastikään Pascinin, mikä oli ensimmäisen Sfarini. Toi mieleen Joycen Odysseuksen, mikä ei sikäli ole yllätys, koska se on parhaillaan loppusuoralla. Mutta sitä olikin sitten vaikeampi perustella, miksi. Päähenkilöt eivät täysin samasta muotista ole, kuten ei kuvauksen miljöö tai aikavälikään. Henkilöissä ehkä lähimpänä noista jotain silti oli, mutta päädyin tekniikkaan, jolla Pascin oli tehty. Sfarin hienoiset piirrostekniikan vaihtelut toivat mieleen ne vaihtelevat tavat, jolla Joyce kuljettaa omaa tarinaansa. Pienillä viivan muodoilla Sfar saavutti samaa kuin Joyce lauserakenteilla.
Kaiken kaikkiaan tunnelmallinen sarjakuva. Pitäisi kai lainata Rabbin katti uudemman kerran kirjastosta kun jäi viimeksi lukematta ensimmäisiä sivuja pidemmälle.