Hankin Adlibris.comin kautta itselleni Joann Sfarin ja minulle entuudestaan tuntemattoman Emmanuel Guibertin yhteistyön tuloksena syntyneen "The Professor's Daughterin" (First Second, 2007). En muista, kuka minulle tuota sarjakuvaa suositteli ja milloin, mutta kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, olen pitänyt Sfarin tuotoksista aika hyvällä prosentilla.
"Professor's Daughter" on 1800-luvun Lontooseen sijoittuva romanttinen seikkailutarina nimihenkilön ja muumio Imhotep IV:n omaperäisestä suhteesta, johon omaa lisäväriään tuovat murhasyyte, molempien osapuolten jääräpäiset isäukot sekä Thamesiin polskimaan päätyvä kuningatar Viktoria.
Lukukokemus ei ollut mitenkään elämää suurempi. Sfarin persoonallisen huumorintajun värittämä tarina oli ihan pikkukiva, mutta loppu otti ja töksähti kuin seinään ja jätti vähän sellaisen "no, tässäkös se nyt olikin" -olon. Sarjakuvassa parasta olikin ehdottomasti Guibertin silmiähivelevän hieno taide.