Mutta tämä Ranskan uusi aalto ei ole mua varten. Ei, vaikka kuinka yrittäis olla avarakatseinen (No, Donjon on ihan jees). Tulee vaan niin ikävä Loiselia ja kumppaneita.
siis uusin(vai toiseksi uusin?) aaltoko?
Ranskassa noita aaltoja ja muita tsunameja piisaa niin sarjiksissa kuin elokuvissakin.
Jos viittaat Sfarin ja Trondheimin "luonnoksellisuus"-koulukuntaan joka suoltaa albumeita kuin makkaratehtaalta, niin jossain määrin jaan kantasi.
Rabbin kattia en ole vielä lukenut. Silmäillyt, mutta en Lukenut.
Sfar ei ole kovin tasalaatuinen tekijä.
Se ei sinällään ole paha asia, tekee paljon plussa parasta ennen päiväykseen, mutta ei myöskään takaa sitä että metaforinen kylmäketju olisi katkeamaton.
Ranskalaisten eduksi on sanottava ettei siellä uusi aalto ole hukuttanut vanhaa.
Sfar, trondheim yms. puskevat kyllä, mutta hyllyihin piisaa Blueberryä, Valeriania, Pikoa & Fantasiota, XIIItä ja montaa montaa muuta.