Ostettu ja luettu.
Blacksad oli jälleen kaunis, vaikka vähän ilkeää tuollainen syötin tarjoaminen onkin. Vincent loppui vihdoin ja se on hienoa. Onnittelut kaikille jotka pystyivät repimään siitä hienoutta irti. Risa ja Roiskis olivat jälleen loistavia, tämän lehden paras sarja.
Tajuan kyllä mikä Alppien neroissa pitäsi olla hauskaa, mutta silti ei hymyilytä. En tiedä onko huumori liian kilttiä vai mikä mättää, mutta jostain syystä ei ole vielä kertaakaan oikein toiminut. Toisin kuin Vincentissä myönnän itseni olevan syyllinen. Korsettisydämien kohdalla en osaa sanoa onko syy lukijassa vai teoksessa. Tykkään piirrosjäljestä ja meininki on ihan hyvää, mutta silti joku mättää. Ehkä minua häiritsee että nostetaan jotain teemoja yksittäisten lauseiden verran, mutta samantien hypätään jo toiseen asiaan. Ehkä. En tiedä, haluaisin kyllä tykätä enemmän, tosin lukeehan sitä tällaisenakin.
Lordi oli pulppia ja pulp on hauska sana, joten ihan asiallinen myynninedistyskikka. Ilmeisesti ei kuitenkaan riittävä, mikä on tavallaan harmi. Totta puhuen aika lyhyitä kuitenkin olivat Jysäyksen tähtihetket. Blacksadin lanseeraaminen suomalaiselle sarjiskentälle, muutamia herkkuja muutenkin tutuilta artisteilta (Trondheim, Blain) ja pa-aljon keskinkertaista ja vähän sitäkin huonompaa huttua. Ehkä tuli vain odotettua liikaa.
Harmi silti, kyllähän tällaiset pitävät sarjakuvaa elossa. Pysyisivät vain itse elossa.
