Berliini

[xml]

Mainitsemasi valkoinen ympyrä viittaisi saksalaiseen versioon. Saksassa kun tietyt symbolit on lailla kielletty.

Kirjakaupassa satuin näkemään englanninkielisen version Berliinistä, siinäkään ei hakaristejä ollut. Joten saksalaisesta sensuurista ei siis ollut kysymys.

[Doc Lomapäivä]

Luin molemmat.

Berliinin piirrosjälki oli jäykkää ja veretöntä, samoin kerronta. Juttu ei etene eikä yllätä. Aika puuduttavaa. Ei tämä nyt huonokaan ollut, mutta keskivertotekele,  "ihan hyvä." En lue seuraavaa osaa.

Rumuus ja hulluus oli parempi. Piirrosjälki toi mieleen enemmän Munozin kuin Prattin, mutta jälki oli epävarmempaa (korjauslakan päälle uusiksi piirretty musta oli jäänyt rosoiseksi) ja perspektiivit viturallaan. Tarina on miljoona kertaa nähty, joskin tällä kertaa hyvin kerrottu.

[Janne Kuusinen]

Berliini ansaitsee suomiversionsa ainakin sitten upean piirrosjälkensä vuoksi, jos ei muuten. Robert Altman -meininki ei kuitenkaan mitenkään mahdottoman paljoa innostanut, lisäksi hakaristien sensurointi on idioottimaisinta, mitä olen kohdannut pitkään aikaan. Se, ettei seksillä ja väkivallalla mässäilty, tuntui jopa piristävältä. Huumorittomuutta en lähde arvostelemaan, kun kerran mistään viihdepaketista ei ole kyse. Silti koin Berliinin raskaaksi sarjakuvatiiliskiveksi, johon olisin toivonut eisnermäistä hengittävyyttä: en hirveämmin sula esim. levyille, elokuville ja sarjakuville, jotka on "pakko" kahlata läpi useampaan kertaan. Teosten on mielestäni auettava jollain tavalla jo ensimmäisen lukukerran jälkeen, ja sitä Berliini ei onnistunut tekemään.

Sääntö numero 1 Berliinin lukemisen kohdalla on se, ettei sitä kannata lukea väsyneenä, väkisin alusta loppuun. Sen verta on kieslowskia meininkiä.

[W]

TO 21.9 kello 18.00 — 20.00
VTL Marja Vuorinen: Jacques Tardi ja arjen historia
Jacques Tardin tuotannosta käsitellään kaksi erillistä saagaa. 1900-luvun alun Jugend-Pariisiin sijoittuu seikkailuromaaneja tehtailevan Adèle Blanc-Secin, sarjakuvien maailmassa tuiki harvinaisen naispuolisen päähenkilön tarina. Se peilaa parodioivaan sävyyn teknologiaoptimismin loppukautta, joka päättyy ensimmäisen maailmansodan katastrofiin. Tardi jatkaa pasifististen sotakuvausten linjaa myös toisessa Leo Malét'n Nestor Burma -dekkareihin perustuvassa albumissa.

Sarjakuvan historiankuvat -seminaari 18. - 21.9. klo 18.00 — 20.00 Kirjasto 10:n stagella. Vapaa pääsy.
Elielinaukio 2 G, pääpostitalo (sisäänkäynti myös Mannerheimintien puolelta)
Lainaus kupla.net/fest2006

Tässä muistelen, että Marja oli kesällä hyvin innoissaan Berliinissä ja aikoi liittää tämän teoksen Tardi luentoonsa. Mielenkiinnolla menen kuuntelemaan.

[anilbo]

Berliinin piirrosjälki oli jäykkää ja veretöntä, samoin kerronta. Juttu ei etene eikä yllätä. Aika puuduttavaa. Ei tämä nyt huonokaan ollut, mutta keskivertotekele,  "ihan hyvä." En lue seuraavaa osaa.

Provosoidun. Rohkenen sanoa, että tämä albumi ei ole missään suhteessa keskivertotekele. Katso viivaa, nauti yksityiskohtien määrästä, ajattele kuvien liikettä. Kerrankin sarjakuva, joka antaa aikaa ja tilaa. Voi pysähtyä miettimään lukemaansa/näkemäänsä, keittää kahvit ja jatkaa hetken sulattelun jälkeen. Toimii siis kuten hyvä kaunokirjallisuus.En oikein saa otetta kritiikistäsi, joten siirrän sen osastoon "ei vaivautunut lukemaan huolella, joten turhautui". Ja hei, "juttu ei etene tai yllätä"? Tiesit tapahtumat ilmeisesti jo ennalta

[VesaK]

Juonensa puolesta kyllä Berliini vetää kaulaa kunhan jatkoa saadaan suomeksi. Kiinnostus historiaan ja Weimarin tasavaltaan auttaa huomattavasti. Jos nyt haluaa spoilata itsensä, kannatttaa loikata suoraan ko. ajanjakson loppuun katsomalla "hieno treffi-elokuva" Perikato. 

Rumuudesta ja hulluudesta tavallaan kyllä pidin, mutta... se nyt vaan oli siinä. Ei oikein mitään huipennusta. Toki taas tuli jotenkin elokuvat mieleen...
http://www.imdb.com/name/nm0002545/

[Doc Lomapäivä]

Provosoidun. Rohkenen sanoa, että tämä albumi ei ole missään suhteessa keskivertotekele. Katso viivaa, nauti yksityiskohtien määrästä, ajattele kuvien liikettä. Kerrankin sarjakuva, joka antaa aikaa ja tilaa. Voi pysähtyä miettimään lukemaansa/näkemäänsä, keittää kahvit ja jatkaa hetken sulattelun jälkeen. Toimii siis kuten hyvä kaunokirjallisuus.En oikein saa otetta kritiikistäsi, joten siirrän sen osastoon "ei vaivautunut lukemaan huolella, joten turhautui". Ja hei, "juttu ei etene tai yllätä"? Tiesit tapahtumat ilmeisesti jo ennalta

Provosoidu pois. Katsoin viivaa ja näin kaikki perspektiivivirheet. En viitsinyt tuijottaa niin kauaa että lakkaisin näkemästä niitä. Hyvä kaunokirjallisuus toimii ihan eri tavalla: se luo odotuksia pienin vihjein, se tarjoaa viisautta ja näkemystä ja pistää lukijan ajattelemaan. Tämä ei sitä tee. Turhauduin, siinä olet oikeassa. Ja se ettei juttu yllätä tarkoittaa sitä, että olen nähnyt tämän saman jutun kymmeniä kertoja, henkilöt ja miljööt vain oli toiset.

[anilbo]

Tämä oli hyvä kritiikki Hyväksyn täysin näkemyksesi, vaikka olen eri mieltä. Jatketaan tältä pohjalta .

[pertti jarla]

Hyvä kaunokirjallisuus toimii ihan eri tavalla: se luo odotuksia pienin vihjein, se tarjoaa viisautta ja näkemystä ja pistää lukijan ajattelemaan. Tämä ei sitä tee.

Ei tee sinulle ikävä kyllä, mutta teki mulle. Luin Berliinin tänään aamupäivästä ja vieläkin mietin sitä tarinaa, henkilöitä, maailmaa ja ihan viivoitus/varjostusratkaisuja. Ehdottomasti parhaita Suomessa koskaan julkaistuja sarjakuvia, tosin se lista on mulla aika pitkä...

Time-lehden kehu takakannessa nauratti: "piirrostyyli, joka tuo mieleen Hergen Tintin". Vähän sama kun sanoisi että "Watchmenin piirustustyyli tuo mieleen Siegelin ja Shusterin Teräsmiehen". Ei taida olla eurosarjis Timen tyypille liian tuttua.

[Curtvile]

Berliini on saavuttanut lehtimuodossaan jo puolivälin eli numeron 12 joten albumijatkoa saataneen odottaa aikaisintaan 2008.
Onko monikin tutustunut Nick Bertozzin kanssa tehtyyn Houdini: handcuff king
albumiin?
Jar of Fools on myös Houdinia käsittelevä sarjakuva jonka Lutes teki. Laajentaako edellistä vai onko toistoa?

sillä odottavan aika on pitkä ja itseeni tämä käsittelytapa upposi.

[Nora]

Hei, oletteko huomanneet, että myös Lutesin Berliini 2 on ilmestynyt suomeksi kauppoihin?

[Lurker]

Hei, oletteko huomanneet, että myös Lutesin Berliini 2 on ilmestynyt suomeksi kauppoihin?

No, ei olla. Ilman Kvaakia puolet sarjakuvista jäisi hokaamatta...

[Jarkko Sikiö]

En aiemmin tohtinut Berliinistä puhua pahaa, mutta kyllä tämän toisenkin lukeminen oli melkoinen työvoitto.

Lutes on toki varsinainen työn sankari ja puurtamisen määrä myös välittyy sivuilta. Teoriassa myös tapahtuma-aika ja -paikka ovat mielenkiintoisia ja taidokkaalle ajankuvaukselle on aina sijansa.

Kaikesta huolimatta Berliini on kohdallani painostavan kuivaa luettavaa. Hieman eloa kynänjälkeen, ihmiskuvaukseen tai kerrontaan ja lukijalla olisi henkireikä, jonka avulla kokonaisuus ehkä toimisi, mutta nyt tämä on vain julkaisijan ja innokkaan harrastajakunnan keskiarvo siitä, millaista hyvän eurooppalaisen sarjakuvan tulisi olla.

[Timo Ronkainen]

Herramakiesus kun se kesti! Yksitoista vuotta! No lopultakin.

Timo

[Jarkko Sikiö]

En aiemmin tohtinut Berliinistä puhua pahaa, mutta kyllä tämän toisenkin lukeminen oli melkoinen työvoitto.

On tämä raskasta luettavaa, nykymaailman tilasta johtuen raskaampaa kuin kymmenen vuotta sitten.

Suurtyö asettuu omalle tasolleen kokonaisuutena, kun sen lukee alusta loppuun. Sarjakuvaromaani sanan todellisessa merkityksessä.

Teoksen päättymisen jälkeen ajatuksia on vaikea järjestellä purkaakseen niitä yhteen viestiin.

On mahdotonta lukea tätä peilaamatta maailmansotien väliseen aikaan sijoittuvia tapahtumia todellisen maailman menoon.