Muuten alan aiemmasta kirjoittelustani huolimatta kallistua Ahlqvistin kannalle. Naisen tekemässä sarjakuvassa on naisnäkökulma, eikä kai ole kiellettyä haluta sitä näkyville.
Ei ole. Siitä ei olekaan kysymys. Minusta on hienoa jos kyseessä on kotimainen sarjakuva, jolla on naistekijä.
Se mikä oli vinkunan syy on teiltä hukassa. Jos lähtökohta on tuo Hesari asettama niin silloin sanotaan suoraan ettei kotimaisella sarjakuvalla saati naistekijöillä ole mahdollisuutta ilman apua.
Sama kun sadan metrin juoksussa jollekin annettaisiin 30m etumatka,
siitä huolimatta minkä tasoisesta juoksijasta on kyse.
Vai laatua.
Suomalaista sarjakuvaa halutaan samasta syystä kuin suomalaisia uutisia. Ei viihteeksi, vaan välittämään suomalaiselle lukijalle suomalaisen sarjakuvantekijän viestintää Suomessa elämisestä.
Vertailuksi: uutiset eivät ole enää elämiseen orientoivaa tietoa ympäristöstämme, vaan typeryyksiä tietoa, kuinka amerikkalainen pankkirosvo on kompastunut rullalautaan Memphiksessä tai palokunta pelastanut koiran puusta Friscossa.
Joku tietysti sanoo että nuo uutiset ovat paremman laatuisia ja siksi niillä on oikeus syrjäyttää suomalaiset uutiset (joita toimittamaan pitäisi palkata suomalaisia toimittajia).
Kauniita ideaaleja. Ei minun elinaikani. Eikä johdu vain ulkomaalaisuuden ihailusta. Ei ulkomaisuus tee jostain sen parempaa kuin kotimaisuus. Kotimaisuus on kiva lisä. Jos kotimaisesti tutkittu uutinen, sarjakuva, elokuva, kirja, kulutustuote on huonompi kuin vastaava ulkomainen, ei kiitos.
Jos ollaan samalla viivalla tai kotimainen on parempi, kotimainen tietenkin.
Laatu ei ole sidottu sukupuoleen tai etnisyyteen. Se miksi joku haluaa höpöhöpö-juttuja ulkomailta johtuu siitä ettei halua nähdä tai kuulla todellisuudesta. eritoten jos se ei sovi omaan maailmankuvaan.
Kaikki taide on viihdettä. Kaikki viihde on taidetta. Niiden arvottaminen on turhaa. Vaikka se tekeekin jostakusta fiksumman kuin muista.
