Metasarjakuva

[Timo Ronkainen]

Wagner on vieraillut B. Virtasessa. V ja W asuvat Virtasen seinänaapureina Ilkka Heilän mukaan.

Nyt kun sanoit, niin niinhän se olikin! Jep. Ei aina muista.

Timo

[keijoahlqvist]

Ei lukijalle/katsojalle puhuminen metaa ole. Sitä kutsutaan "neljännen seinän rikkomiseksi".

Neljännen seinän rikkominen on metaa. 

[envis]

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella metasarjakuva olisi aina etäännyttävää. Mutta esim. pupuankkaa (hihi) pidetään ymmärtääkseni metakuvana:

http://www.uic.edu/com/eye/LearningAboutVision/EyeSite/OpticalIllustions/Images/duckbun.gif

Miksei siis metasarjakuva voisi olla jotain vastaavaa? Vai riittääkö että sarjakuvan kuva kommentoi  kuvallisuutta - onko se silloin vain sarjakuvan sisällä olevaa metakuvaa? Riittäisikö metasarjakuvaksi se, että sarjakuvan hahmo lukisi sarjakuvaa ja kommentoisi sitä? Tai piirtäisi itse sarjakuvaa?

[Timo Ronkainen]

Riittäisikö metasarjakuvaksi se, että sarjakuvan hahmo lukisi sarjakuvaa ja kommentoisi sitä? Tai piirtäisi itse sarjakuvaa?

Ei, ellei se sarjakuva ole se, jossa se hahmo itse on.

Timo

[envis]

Ei, ellei se sarjakuva ole se, jossa se hahmo itse on.

Miksei? Jos metakuvaa on kuvallisuuden ja kuvakonvetioiden kommentointi (esim. muinaiset egyptiläiset istumassa kuin renessanssiajan kuvataideluokassa ja piirtämässä tiukassa profiilissa seisovaa mallia), niin miksei se riitä sarjakuvassa? Miksi metasarjakuvan pitää etäännyttää?

[Timo Ronkainen]

Miksei? Jos metakuvaa on kuvallisuuden ja kuvakonvetioiden kommentointi (esim. muinaiset egyptiläiset istumassa kuin renessanssiajan kuvataideluokassa ja piirtämässä tiukassa profiilissa seisovaa mallia), niin miksei se riitä sarjakuvassa? Miksi metasarjakuvan pitää etäännyttää?

Jos elokuvassa katsotaan elokuvaa tai kirjassa joku lukee kirjaa, niin mennääkö siinä vielä meta-tasolle? Silloin varmastikin, jos ne kietoutuvat jotenkin teoksen sisäiseen todellisuuteen tms. mutta nähdäkseni ei muuten.

Timo

[envis]

Jos elokuvassa katsotaan elokuvaa tai kirjassa joku lukee kirjaa, niin mennääkö siinä vielä meta-tasolle? Silloin varmastikin, jos ne kietoutuvat jotenkin teoksen sisäiseen todellisuuteen tms. mutta nähdäkseni ei muuten.

Mutta voihan sarjakuva sarjakuvassa kietoutua teoksen sisäisen maailmaan ilman etäännyttävää aspektia. Mä olen ymmärtänyt, että metataso on nimenomaan esityskeinon kommentointia. Mutta että se ei vaadi etäännyttämistä (kuten esim. lukijan saattamista tarkan tietoiseksi omasta asemastaan).

[Lurker]

Mausissa piirretään sarjakuvaa sarjakuvassa, puhutellaan lukijaa, taiteilija kertoo itsestään jne. Muttei se silti jotenkaan mitään metasarjakuvaa ole.

[Timo Ronkainen]

Mausissa piirretään sarjakuvaa sarjakuvassa, puhutellaan lukijaa, taiteilija kertoo itsestään jne. Muttei se silti jotenkaan mitään metasarjakuvaa ole.

Niin, siinä kun eivät hahmot koko ajan lukijaa evästä että tämä tässä on sarjakuvaa, me elämme sarjakuvassa, he ovat koko ajan omassa reaalitodellisuudessaan mutta sen sarjakuvallisesta luonteesta ei lukijaa muistuteta. Muistaakseni siinä ei koskaan olla tietoisia siitä että hahmot ovatkin sarjkuvassa.
Samalla tavallahan elokuvassa henkilöt esim painottavat ääneen, että nyt tehdään elokuvaa, ja näytellään ja että kaikki on edeltäkäsin kirjoitettua fiktiota. Päähenkilöt puhuvat suoraan kameralle tai kameramiehelle ja kommentoivat itse tarinaa, katsovat mitä käsikirjoituksessa seuraavaksi tapahtuu, jne.
Jos elokuvassa tehdään tai katsotaan elokuvaa ei kai se vielä riitä metatasoksi. Esim. Woody Allenin elokuva Hollywood - elokuvan päätepysäkki. Siinä tehdään elokuvaa ja se on täysin keskiössä ja kommentoitavana (tämä on se leffa jossa Woodyn hahmo tekee sokeutuneena vahingossa ranskalaisiin uppoavan taideleffan) mutta en minä sitä metaelokuvana pidä.

Timo

[Jyrki Vainio]

Muistaakseni siinä ei koskaan olla tietoisia siitä että hahmot ovatkin sarjkuvassa.

Kyllä Art sanoo siinä jossain toisen osan alussa jotain sen suuntaista kuin "oikeassa elämässä en esim. kerralla puhuisi näin pitkään ilman keskeytyksiä".

[Gothicus]

Hellboy seuraa populaarikulttuurin trendejä.

[Curtvile]

Tyylikäs kuva.
Itsestä ehkä enemmin:
Batman vaan on cool ja sinällään Mignolan Hellboy manattiin 23.12.1944 ja noihin aikoihin suosittu Batman oli monella rintamamiehellä lukemistona.

Etäisesti "hauskempi" ja vähemmän tiukkapipoinen selitys on että sai paidan Hellboy/ Batman /Starman tarinan päätteksi.

[Darzee]

Tässä ketjussa ei ole vielä huomioitu John Byrnen aikaa Hulktaren parissa Sensational She-Hulk -lehdessä. Siinähän rikotaan neljättä seinää tuon tuosta ja Hulktar ojentaa kättään ruudusta toiseen ja saattaa murskata joskus ruutujen välipalkin nyrkillään tms. Kaikki nämä olivat sarjan alkuperäiseen ilmestymisajankohtaan eli 1980-90 -lukujen taitteeseen mennessä jo koeteltuja juttuja, mutta tällaisessa massamarkkinoiden käyttösarjakuvassa niiden laajamittainen käyttö oli kai tuolloin harvinaista. Supersankarisarjoissakin tekijät olivat piirtäneet itsensä mukaan sarjoihin aktiivisiksi toimijoiksi monta kertaa jo aiempina vuosikymmeninä, mutta ne olivat enemmän tällaisia satunnaisia vitsejä. Batmanissa joskus menneiden vuosien luottopiirtäjä Jim Aparo piirtää tarinalle onnellisemman lopun, Salama eksyy DC:n konttoriin, jossa toimiston henkilökunta auttaa häntä pääsemään kotiin jne.

[Lurker]

Samin sarjassa vierailee aina välillä ikivanhoja sarjakuvahahmoja, jotka yleensä tunnistaa, mutta tämä... onko kenelläkään mitään hajua?!?

EDIT: Aika obskuuri hahmo: Mr. Dry Ameriikan kieltolain ajoilta.
http://bottlesboozeandbackstories.blogspot.com/2014/08/the-life-and-death-of-mr-dry.html