Uuh, vaikea valita. Jotenkin tuntuu, että mikään ei kokonnut ihan kirkkaimpaan mestariluokkaan. Hyviä tarinoita silti oilkein kunnon liuta. Pohjoisen susipaholaiset oli aiheeltan ja kuvitukseltaan aivan huippua. Tosi tehokas rykäisy. Mutta liian täyteen ahdettu. Mitä ihmettä Boselli on ajatellut tunkiessaan tämän kaiken yhteen pokkariin? Kolme pokkaria olisi ollut justiinkin sopiva.
Vegasin lainvalvojat oli alusta loppuun kerrassaan huikea kuvitusta myöten. Pikkaisen vierastin yletöntä verenvuodatusta. Mutta miksi en vuoden loppuessa muistanut koko tarinaa olevankaan?
Sekä Aavikon laki että Mescaslero Station ovat molemmat kerrassaan mainioita yhden pokkarin tarinoita. Juuri sopivasti tapahtumia vaadittuun sivumäärään. Jännitystäkin riitti. Jostain syystä tykkäsin Mescalero Stationista enemmän. Ehkä siksi, että se oli Nizziltä todella miellyttävä yllätys.
Likaiset univormut oli vuodelle oivallinen päätös. Ticci on upea kuvittaja! Tämä olisi ollut minun suosikki ilman yhtä seikkaa. Tarinan alussa näytetty alkoholisoitunut Majuri Newman oli epäkelpo päästä varpaisiin ja juuri hän oli ajanut nuoren luutnantin rötösten tielle. Hän olisi ansainnut rangaistuksensa, mutta mitään ei tapahtunut. Tarina olisi saanut paljon paremman lopetuksen, jos Tex olisi palannut linnakkeeseen, kenties kyseinen luutnantti mukanaan, ja pistänyt majurin vastaamaan teoistaan. Nyt lopetuksesta jäi vähän pettynyt maku eikä se siksi saanut ääntäni.
Suuralbumi oli taas kerran oivallinen. Mutta ei se kohonnut ihan minun suosikikseni. Lopulta arvoin Mescalero Stationin ja Vegasin lainvalvojien välillä. Jälkimmäinen näistä ehkä parhaiten täyttää mestariteoksen kriteerit ja on ehdottomasti välittömän uudelleen lukemisen arvoinen. Sille ääneni!
EDIT. Unohdin kommentoida Helvetillistä jahtia, joka myös oli mainio tarina. Siinä oli hyvä aihe, mutta jotenkin tuntuu, että Boselli hukkasi matkan aikana muutaman langanpään. Se oli rutiinisuoritus, ei hyvä eikä huono.
Poll