Oman kokemukseni mukaan "korkean profiilin" lehdestä intoillaan kahdesta syystä.
Ensimmäinen, joka näyttäisi olevan hieman harvinaisempi, on se, että lehti on oikeasti hyvä. Siitä pidetään. Tähän liittyy tekijöiden henkilöllisyys, jota kautta osa korotuksesta tulee ihan pelkän maineen perusteella, mutta jos käykin ilmi, että tarina ei olekaan hyvä, niin ei se pelkkä maine välttämättä jaksa kantaa kovin pitkälle (vrt. Superman: For tomorrow ja All star Batman).
Toinen taas on puhdas keräilymentaliteetti. Lehteä tai kokonaista tarinaa mainostetaan ja meuhkataan ja sille luodaan arvo. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat DC:n ja Marvelin suuret tapahtumasarjakuvat (esim. suomeksikin nähtyä House of M:ää on täälläkin kritisoitu). Tämän yhteydessä keräilyarvoon haetaan eri syitä: vaihtoehtokannet, tekijät, tarinan merkittävyys, mainostus, juhlanumero.
Jälkimmäinen syy selittää myös sen miksi loppujen lopuksi on edelleenkin niin harvoja vakituisesti ilmestyviä lehtiä, jotka säännöllisesti tavallisessa tilanteessa ylittävät 100 000 kappaleen rajan. Syyskyyn listallakin top-10:ssä kolme lehteä ovat osa suurtapahtumaa (World War Hulk sekä One more day). Yksi lehti (Thor) on vasta aloitettu pitkän tauon jälkeen. Yhdessä on kulttitekijät (All star Batman). Jäljelle jäävistä viidestä julkaisusta yksi on todellinen menestys ja sekin pitkälti sen vuoksi, että myyntiä lisää lisenssi (Buffy), ja loputkin ovat hyviä tuloksia, vaikka parempaankin on pystytty (paitsi Oikeuden Puolustajat on pärjännyt oikein hyvin).
Listalla 100 000 kappaleen yli meneviä nimikkeitä on vain kuusi ja niistä neljä enemmänkin erikoistilanteita. Eli johtopäätökseni: myyntimenestys vaatii lähes poikkeuksetta ylimääräisen syyn, pelkkä hyvä tarina ja kuvitus ei riitä. Tämä johtuu paljon siitäkin, että jälleenmyyjät tilaavat lehdet pari kuukautta ennen niiden ilmestymistä. Kuluttaja (tai ainakin jälleenmyyjä) joutuu ostamaan sian säkissä, joten on parempi satsata siihen mistä kaikki puhuvat kuin johonkin, mistä ei puhuta.