Kun Hergé teki Ottokarin valtikkaa, olivat Gestapon nahkatakkimiehet pistäytyneet hänen työhuoneellaan Le Soirissa ja toivoneet, ettei sarjakuvataiteilija piirtäisi Messerschimdteja viholliskoneiksi....
Benoit Peeters kirjoittaa Hergén sotavuosista yhteenvetona näin:
"Today, what balance sheet can one draw regarding Hergé’s attitude during the war?
From a creative point of view these years were essential. Hergé deepened the world of the Adventures of Tintin and drew some of his most beautiful stories. Apart from the at the very least untimely strips from L’Etoile mystérieuse, he kept himself at a remarkable distance from current affairs.
From a moral point of view, one can be more circumspect. Hergé did not conduct himself like an active collaborator but still his attitude was in the very least thoughtless. Uniquely preoccupied with the artistic and commercial development of his work, he lived through the years of the occupation showing
an incredible indifference. He saw nothing, and wanted to see nothing.
With his ambiguities and his subsequent loyalty to those who had suffered in the purge, and for who it had not gone so well, the name of Hergé appears to me, when all is said and done, fairly close to that of François Mitterrand. Certainly you can dream of a smoother, franker and more courageous course
in life. You can also marvel at the fact that Georges Remi, whose talent developed in such a narrow-minded and hardly sympathetic milieu, succeeded in giving birth to such a universal body of work." (Rethinking History 6 (2002):3)
Syldaviaan ja Borduriaan on H. yhdistellyt useampia Balkanin maita. Tammikuussa Uutispäivä Demarissa haastattelivat Heikki Kaukorantaa, hän kertoi, että Teräskaartin esikuvana on luultavasti ollut Romaniassa 1930-luvulla vaikuttanut antisemiittinen, monarkiaa vastustanut Rautakaarti.
Mitä tarkemmin Tintteihin perehtyy, sitä varmemmalta näyttää ettei sarjakuvassa ole mitään sattumalta tai ilman esikuvaa todellisesta maailmasta. Hergé ei ole repinyt ideoita hatusta tai 'sinne päin'. Pienimmätkin yksityiskohdat perustuvat tarkkaan maailman havainnointiin ja dokumentointiin.
Hergén tarkasti ja systemaattisesti järjestetty lehtileikearkisto on tallessa. Sieltähän Peeters ja Farr ovat ammentaneet -- ja ammennettavaa on varmaan vielä paljon lisää.
Hiljakkoin Turun Sanomien toimittaja (nimeä en nyt muista) havaitsi, että tutkimusmatkailija Ridgewell muistuttaa kovasti suomalaista antropologi Rafael Karstenia. Hänhän 1920-luvulla tutki Etelä-Amerikan jibaro-intiaaneja (vrt. arumbajojen naapurit bibarot!), oli kiivas ja kiistelty tutkija. Moni toinen antropologi olisi halunnut mennä jibarojen luo tarkastamaan Karstenin tutkimustuloksia, koska tämä oli ajan tieteen tavoista poiketen hyväksynyt naiset informanteikseen. Karsten vastusti toisten länsimaalaisten menoa jibarojen luo, hän pelkäsi heidän tuomien vaikutteiden tuhoavan jibarokulttuurin.
Picaroissahan bibaroja ei ole enää ollenkaan ja arumbajatkin Ridgewellistä huolimatta pelko kehnolla tolalla.
