Toivottavasti supersankarisarjakuvaelokuvat jossakin vaiheessa alkavat tuottaa elokuvataiteen mestariteoksia eikä vain "happeningeja".
On jo ja jopa ketjun puitteissa. Enkä puhu yksin tehosteista tai kuvauksesta.
Itsellä on myös sarjakuvapiirien ulkopuolelta tuttuja jotka ovat lähestyneet sen jälkeen kun ovat omatoimisesti törmänneet elokuvien kautta sarjakuvien maailmoihin tyyliin " sinä sohaat scifin, kauhun ja sarjakuvien kanssa, Kapteeni Amerikat kolisi kovaa mitä mun kannattaisi katsoa nyt?"
Eli ei sillä "mitkä on sarjiselokuvia?" vaan laaduliisesti. Yleensä kartoittamalla ihmisen elokuvamakua ja persoonallisuutta on osannut antaa jotain suosituksia ja myös niitä "on hyvä elokuva mutta sinä et siitä pidä"
Itse olisin suonut Wrightille Ant-Manin.
Cornettotrilogian viimeinen osa on tosin minustakin yksinomaan kiinnostava epäonnistuminen. Ymmärrän toki viittaukset ja subtekstit mutta Shaun of the deadin, Hot fuzzin ja mainion sarjakuvafilmatisoinnin Scott Pilgrim vs the World jälkeen kyseessä oli lättänän hajuton välityö. En unohtanut että oli käsikirjoittajana Spielberg-jackson Tintissä.
Lurkerkin muutama vuosi sitten pelkäili kuinka hyperbola ja ähky on varmasti saavutettu (jotain kulminaatio/saturaatiopisteesta myös) ja kukaan ei ainakaan lisää sarjakuvafilmatisointeja, ainakaan supersankarisellaisia voi toivoa lisää.
Toisin on käynyt.
Minäkin olen käsittänyt, että porukkaa on masinoitu liikkeelle ihan reilusti. Näin nettiaikana ei vain voi aina uskoa mitä näkee/lukee, sillä aina on mahdollista, että äänekäs porukka saa jonkun asian tuntumaan isommalta kuin se onkaan. Toisaalta näiden Marvel-leffojen menestys lippukassoilla puhuu sen puolesta, että monet niistä pitävät.
Toistan: jos pyörii vain kvaakissa ja suomen sarjispiireissä unohtaa että tämä on pieni kolkka pohjoiseuroopassa jossa oma elokuva/kirja/sarjakuvateollisuus pitää jamboreeta kun katsojaluvut on satatuhatta tai kirjaa myydään yli 2000 kpl.
huraa.
Suomalaiseen kulttuuriin äänekkyys ei sovi muutenkaan paitsi jos kyse on jääkiekosta ja muusta urheilusta tai tangomarkkinoista eli tästä markku aro-osastosta.
Ihan vertauksena se kuinka tänä vuonna NYCC ylitti 151 000 kävijän rajan ja siten ohitin ensimmäistä kertaa SDCCn joka yltää vain 130 tuhanteen kävijään.
Siis tuhanteen.
Ei puhuta markkinoinnista puhutaan niistä ihmisistä joille sarjakuvat ja niiden oheiselokuvat ovat aidosti tärkeitä.
Muistetaan että molemmat ovat maksullisia tapahtumia toisin kuin Suomen sarjisfestarit ja finnconit
Samoin kuin ne täällä jotka toteavat etteivät lähde Helsinkiin koska matkat asumisineen ja työt ja rahat ja kiroilevat sitä maakunnissa niin sama ilmiö on yhdysvalloissa.
Ja euroopassa. Ja afrikassa. Ja aasiassa.
Väkeä on paljon ilman markkinoinnin masinointiakin.
Nyt jäin vain miettimään, että miten sarjakuville saisi luotua vastaavaa hypeä myyntiä edistämään? Perkeroksen kohdalla oltiin täällä kvaakissa melko innoissaan ja siihen riitti muutama upea näytesivu. Näkymättömät kädet sai hyvin huomiota myös muissa medioissa varmaankin aiheensa ja tekijänsä ansiosta. Molemmat teokset taisivat myydä hyvin, mutta näkisin että siihen vaikutti mainostamisen lisäksi myös teosten korkea laatu.
tuo viimeinen osahan se pitäisi aina olla.
Markkinamiehet osaavat hommansa ja onhan luku- ja kirjoitustaidottomille arvostelukyvyttömille ressukoille markkinoitu niin Twilightit kuin Aki Kaurismäen tuotantokin että sinänsä ei ole uutta että markkinoinnilla(myös mielikuva ja status-sellaisella) viedään tyhmiä kuin litran mittaa.
Niille jotka eivät käytä omaa päätään ja ovat ulkoistaneet ajattelunsa muille kun on helppo sanella mitä haluaa ja rahat tänne kiitos.
Korkeaa laatua ei juurikaan elokuvien ja sarjakuvienkaan puolella esiinny sen enempää kuin muussakaan taiteessa, ei suuren teollisen tuotannon kuin kulttuurimäärärahoilla ja tuilla tehdyn tuotannon puolella.
Sturgeonin laki
Perkeroksen menestyksenkin voi väittää johtuvan vain hyvästä markkinoinnista. Tai sitten siitä että se on pahuksen hyvä, ellei peräti erinomainen siinä mitä tekee.
Kaikki siitä eivät pidä, eikä kaikkien tosiaan tarvitsekaan.
Mutta en kiistä markkinoinnin tärkeyttä. Jos teet ihan parhaan sarjakuvan koskaan ja myyt sitä klassisella suomalaisella tavalla: mennään sarjakuvafestareille mutta ollaan pöydän takana hiljaa eikä ainakanan tehdä itsestään numeroa...
No väkisinhän se itsensä myy kun jokainen kunnankirjasto tietää tilata sen ja ranskan ja yhdysvaltain kustanatamot japanin mangamarkkinoista puhumattakaan soittavat numerotiedusteluun saadakseen yhteystiedot kotiosotteineen.
Kotoa kun tullaan hakemaan. Samoin kuin töihin ja parisuhteeseenkin(okei, tiedän yhden joka haettiin kotoaan parisuhteeseen mutta se
todella on poikkeus. ja meinasi sekin alkuun jättää menemättä)
Marvel Studios on tähän asti osannut pelata pelinsä ensimmäisestä kunnon Marvel-elokuvasta, Bladesta, lähtien, pääosin hioen ja parantaen suoritustaan elokuvanteossa eikä yksin omaan toistamalla yhtä onnistunutta kaavaa.
Tekeekö se niin aina? Todennäköisyys gaussin käyrineen on sitä vastaan mutta toistaiseksi linja on ollut noususuuntainen.
Marvelilla on mittava arsenaali lähdemateriaalia jota ei ole myyty ulos, josta suoraan tai mutkan kautta soveltamalla saa joko ennen näkemätöntä klassikkomateriaalia tai z-divarin bulkkia jota ei katso edes känninen apina.
Lurkerin huomio on ihan oikea, kuin Westernit aikoinaan.
Tänäkin vuonna on tullut muutamia erinomaisia uusia westernejä ja vanhana reliikkinä itsekin kolutessani DVDvuokraamoja olen todennut että useampi järjettömän kehno uusi länkkäri.
Mutta kuten tässäkin keskustelussa on käynyt ilmi westerniys ei yksin määritä onko elokuva hyvä vai huono(toki osalle rajoittuneita umpimielisiä idiootteja kumpaankin suuntaan, niille joista kaikki missä viitataankin westerniin on parempaa kuin seksi ruuan kera ja sitten toisaalta ne joista western on aina automaattisesti kuolaavien vähä-älyisten fanittamaa moraalisesti arveluttavaa rasistista väkivaltaa glorifiovaa roskaa, aina).
Edelliseen viitaten esimerkiksi Elektra on periaatteessa marvel-elokuva, perustuen marvelin sarjakuvahahmoon, mutta se ei ole hyvä millään määreellä.
Se ei tarkoita etteikö marvelin sarjakuvaan perustuva elokuva voi olla hyvä. Eikä myöskään sitä että se olisi ainutkertainen tapahtuma ja moista virhettä ei voida uusia.
Itsestäni aivoton silmäkarkki kuten vaikkapa X-men First class näyttää että hyvin voidaan toistaa.
Otetaan vielä hetki länkkäri-allegoriasta kun toistohan oli se oppimisen nuorekas ja kuuma yh-äiti:
Saadaanko markkinoinnilla western palaamaan? ehkä, mutta ei yksin sillä.
Pääasia on että tehdään ja tehdään se western todella hyvin, niin että vanhan liiton cowboyfanit vertaavat spagettiwesterneihin ja John Wayneihin ja ummikot ovat innoissaan kun eivät ole ikinä ennen törmänneet koko uuteen historialliseen aikakauteen. Mutta ilman markkinointia kukaan ei siitäkään teoksesta kukaan tiedä mitään, oli se sitten somessa, foorumeilla, ulkomainoksiisa tai mainosjingleissa.
Kuten sanottua pallo on tekijöillä ja useamman jo marvelin oman studion alla elokuvan tehneet ohjaajan/näyttelijän/kuvaajan jne
julkisen kertomansa mukaan on tähän asti ollut enemmän tilaa ja budjettia toteuttaa taiteellisen näkemyksen mukaan kuin se että olisi pidetty liinoja kireällä että ei näin, yleisö ei tykkää.
Osaltaan tätä on varmasti auttanut se miten on tähän asti uponnut yleisöön joka on kierros kierrokselta kasvanut ja ostanut paitsi taidetuotteen myös hypen.
Jos tehdään isolla rahalla ja yleisö äänestää jättämällä lipputulot väliin linja varmasti muuttuu.
Jos nykyinen linja onnistutaan pitämään siihen voi mennä pitkäkin aika. Mutta montaa lipsahdusta se ei vaadi.
Ihan sama onko kyse elokuvista vai sarjakuvista, olet tasan niin hyvä kuin viimeisin työsi. Olen tmielosen kanssa tässä asiassa samanlainen: on asioita joita fanitan toki, muta julistan ne hyviksi tai huonoiksi vasta luettuani, katsottuani tai kuunneltuani.
itse.
Kriitikko jonka maun tunnen voi antaa osviittaa suuntaan tai toiseen mutta ajattelen aina itse.
