Pahoittelut, sillä otan nyt pari askelta taaksepäin keskustelussa. Olen vain hidas kirjoittaja (ja yritän tehdä töitä tässä samalla).
Eikö ihmisillä ole oikeus iloita siitä että näkevät lapsuutensa sankarit hyvin toteutettuina elokuvina? Tai hahmoja tuntemattomilla oikeutta nauttia katsoessaan hauskaa avaruus-oopperaa jossa on puhuva asehullu pesukarhu?
Ilman muuta kaikilla on oikeus iloita mieleisestään viihteestä eikä se ole minulta mitenkään pois. Kyse oli nyt siitä miten väki on jo nyt pähkinöinä vaikka leffoja ei ole vielä edes tehty. Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että olen tottunut jauhamaan leffoista vasta nähtyäni ne. Sen vuoksi olen yllättynyt, että markkinamiehet ovat osanneet kääntää tilanteen ympäri ja nykyisin porukka jauhaa leffoista, joita vasta suunnitellaan.
Eikä minulla ole mitään kalsasankareiden leffoja vastaan, katsohan niitä itsekin. En vain suhtaudu niihin niin intohimoisesti.
ei ole lisääntymässä eikä varsinaisesti ole edes pieni porukka se ihmismäärä on valtava.
Se ei aina täällä näy. Perspektiivierona SDCC ja NYCC ja Angouleme ovat niitä stadionkeikkoja ja Helsingin sarjisfestarit se lähibaarin intiimi pikkukeikka.
monille se on todiste että tässä on huolestumisen paikka, kulttuurisen rappion merkki yms
Minäkin olen käsittänyt, että porukkaa on masinoitu liikkeelle ihan reilusti. Näin nettiaikana ei vain voi aina uskoa mitä näkee/lukee, sillä aina on mahdollista, että äänekäs porukka saa jonkun asian tuntumaan isommalta kuin se onkaan. Toisaalta näiden Marvel-leffojen menestys lippukassoilla puhuu sen puolesta, että monet niistä pitävät.
Ei minua kulttuurinen rappio huolestuta vaan leffojen juoniaihiot. Tuntuu, että nykyisin turhan iso osa leffoista perustuu kirjoihin, sarjakuviin, näytelmiin tai muihin lähteisiin. Missä ovat leffantekijöiden omat originellit ideat? En nyt sano, että lainaideat olisivat huonompia kuin omat (usein se on toisin päin, sillä lainaidea on jo havaittu toimivaksi), mutta omien tarinoiden kertominen toisi vaihtelua eikä tuntuisi siltä, että samaa tavaraa tulee joka tuutista.
Toivottavasti supersankarisarjakuvaelokuvat jossakin vaiheessa alkavat tuottaa elokuvataiteen mestariteoksia eikä vain "happeningeja".
Tuottajaporras haluaa miljardeja, se asettaa tiettyjä vaatimuksia riskien suhteen.
Tässä olen kyllä täysin Lurkerin kanssa samoilla linjoilla. Loppujen lopuksi minulle on ihan sama mistä leffa kertoo tai mihin se perustuu, kunhan se vain on hyvä. Rahaa tehdessä pyritään menemään kultaista keskitietä tuottojen maksimoimiseksi, mutta sillä tyylillä syntyy harvoin mestariteoksia ja klassikoita. Mestariteoksissa on se huono puoli, että ne jakavat mielipiteitä, mikä käytännössä tarkoittaa huonompaa tuottoa.
Toki itsekin pidän näistä elokuvista ja odotan uusia aina mielenkiinnolla, mutta kyllä sen verran pitää osata ottaa etäisyyttä haipista ja häppeningeistä, että näkee mistä tässä oikeasti on kysymys. Elokuvabisneksestä jonka tarkoitus on tuottaa rahaa ja kansaa viihdyttäviä leffoja.
Summasit mainiosti omat mietteeni.
Nämä elokuvat ovat sijoituksia, joilta odotetaan hyvää tuottoa.
Tämä on tosiaan hyvä pitää mielessä. Ei näitä leffoja huvikseen tehdä. Sarjakuvilla on se hyvä puoli, että niitä voidaan tehdä pienemmällä taloudellisella riskillä, mikä mahdollistaa suurempien riskien ottamisen ja laajemman valikoiman hyvissä tarinoissa. Ehkäpä juuri sen vuoksi niin monet leffat pohjautuvat nykyisin sarjakuviin.
Nyt jäin vain miettimään, että miten sarjakuville saisi luotua vastaavaa hypeä myyntiä edistämään? Perkeroksen kohdalla oltiin täällä kvaakissa melko innoissaan ja siihen riitti muutama upea näytesivu. Näkymättömät kädet sai hyvin huomiota myös muissa medioissa varmaankin aiheensa ja tekijänsä ansiosta. Molemmat teokset taisivat myydä hyvin, mutta näkisin että siihen vaikutti mainostamisen lisäksi myös teosten korkea laatu.
